Huh, hellettä

Huh huh, lämpömittari huiteli viime torstaina Pariisissa lähellä +30 astetta, ja töistä kotiin saapui, molemmat metroissa tahoillaan lähes tunnin hikoillut, kiukkuinen pariskunta. Niinpä päätimme vaihtaa kevyempää päälle, pikkuinen vaunuihin, ja hop hop, koko perhe ulos tuulettumaan. Lopulta löysimme itsemme terassilta nautiskelemassa lasilliset virkistävän kylmää kuohuvaa. Melko mukava päätös siis tukalalle torstain kuumuudelle! :) Viikonloppu täällä mentiinkin sitten sateisissa merkeissä, ja siihen päälle vielä sunnuntain ratoksi tavallista ärhäkämpi kesäflunssa, hitto että kiukuttaa! Nyt pitää vain toivoa, etten onnistu tartuttamaan tätä ärsyttävää tautia tuohon pikkumieheen enkä myöskään tuohon suurempaan, sillä seuraava viikonloppu täällä Ranskassa on pidennetty versio (kiitos 14. heinäkuuta vietettävän kansallispäivän), ja me suuntamme tuonne Atlantin rannikolle sitä viettämään. Koputetaanpas nyt varmuuden vuoksi puuta, sillä näin siis suunnittelemme, jos emme ole vielä sairaana... :(

Se on muuten hassu juttu, että lähes tulkoon aina kun Suomessa aurinko hellii, niin täällä sataa vettä, ja samoin myös toisin päin. Niinpä siis olemmekin saaneet täällä nautiskella hyvinkin aurinkoisesta kesäkuusta, kun taas siellä koti-Suomessa ollaan ilmeisesti kärvistelty koleassa säässä. No, nyt sitten vihdoin Suomessa saadaan nauttia helteistä, kun taas tänne on luvattu sateisempaa viikkoa. No, nyt ei kyllä tässä flunssan kourissa ollessa paljon vesisateet haittaa, mutta toivottavasti viikonlopuksi taivas taas selkenisi.

No, mutta palataanpas nyt helletorstaihin, ja sen vilpoiseen helleasuun. Kevyt puuvillapaitis on löytö Zaran tämän kesän alennusmyynneistä -50% hinnan pudotuksella. Olen vuosi toisensa jälkeen yllättynyt täällä Pariisissa siitä, että alennukset tuotteissa ovat melko suuria heti alusta lähtien... Esimerkiksi -20% juttuihin ei täällä oikeastaan törmää ollenkaan, ja parin ensimmäisen aleviikon jälkeen hintoja pudotetaan ennestään. Esimerkiksi vauvalle löysin viime viikon lopulla juttuja jo -70% alennuksella. No, mutta siis kauluspaita lähti mukaan, sillä beigen värinsä ja raidallisen kuosinsa ansiosta se menee mielestäni kivasti niin tällaisessa rennossa kokonaisuudessa, kuten myöskin töissä hieman virallisempien vaatteiden kaverina. Shortsit ovat Oyshosta jo parin vuoden takaa, mutta ne ovat hieman unohtuneet kaapin perukoille, sillä nuo lahkeet eivät oikein tahdo kevyen materiaalinsa johdosta pysyä käärittyinä, ja suorina ne taas ulottuvat ihan polven tasolle. Nyt sitten vihdoin reippaana tyttönä sain aikaiseksi kursittua pienet piilo-ompeleen tuonne käännöksiin, ja ainakin nyt yhden illan kokemuksen perusteella voin sanoa, että lahkeet pysyivät hyvin menossa mukana. :)

Hups, reppu on unohtunut auki... :)

Sandaalit kuuluvat taas tämän kesän alelöytöihin, ne bongasin jo pre-saleista Other Storiesin nettisivuilta. Kyseessä oli aivan muutama jäljellä oleva pari, ja jo pari päivää tilauksen näpyttelyn jälkeen huomasinkin, ettei kenkiä enää ollut nettisivujen tarjonnassa. Tällä kertaa kannatti siis tehdä nopeita päätöksiä. :) Nuo platform-pohjaiset kengät jakavat varmastikin melko paljon mielipiteitä, mutta minun silmääni ne yleensä miellyttävät. Niiden kanssa saa myös helposti niitä usein kaivattuja lisäsenttejä ilman, että pitää hoiperrella ihan järjettömissä koroissa. Selässä keikkuva Baggu-reppu on saatu ystäviltä lahjaksi. Aivan paras kesäkassi!! <3

Paitapusero: Zara / Shortsit: Oysho / Sandaalit: &OtherStories / Reppu: Baggu / Sormus, kaulakoru ja aurinkolasit: &Other Stories

Arki on polkaistu käyntiin

Täällä on nyt reilu pari viikkoa työelämää taas takana, ja aika onkin lähinnä mennyt uuteen elämän rytmiin totuttautuessa. En olekaan tainnut mainita täällä blogin puolella meidän varsinaisesta onnenpotkusta, sillä kaiken lastenhoitojahkailun jälkeen löysin ihanan suomineitosen, joka kesän ajan hoitaa meidän pikkumiestä kotona. Voinkin sanoa, että töihin paluuta helpotti ihan sanattoman paljon tieto siitä, että pikkuinen saa olla kotona vielä muutaman kuukauden, ja iso plussahan on tietty vielä tuo suomen kielen jatkaminen "pääkielenä" vielä hieman pidempään. On se muutenkin ihan hassu juttu, että suomalaiseen tyttöön vain jostakin syystä luottaa niin paljon helpommin kuin muihin, sillä tytön tavattuani ja pari päivään hänen kanssaan vietettyäni olin aivan varma, että löysimme parhaan mahdollisen ratkaisun. Mielipiteeni on vain vahvistunut päivittäin töistä kotiin palattuani, kun olohuoneen lattialla on vastassa leveästi hymyilevä pikku poika, jolla näyttää kaikki olevan vallan mainiosti. :) Välillä olen jopa tuntenut hölmön pistoksen mielessäni, että kaikki tuntuu olevan niin hyvin, että mahtaakohan kaveri ihan unohtaa äitinsä, mutta sitten viime viikolla sydämeni meinasi aivan pakahtua, kun kotona vastasi oli pikkuinen kädet ojossa minua kohti, ja aivan ensimmäistä kertaa. <3

Tuo yllä oleva palapelikuva on kooste Instagramin viimeisimmistä kuvista (cestmavie_riikka), kummasti nuo elämän kohokohdat pyörivät tuon pikkuisen ympärillä! <3

1. rivi vasemmalta oikella: Tässä vielä autuaasti mammalomalla / Aamuinen Eiffel-torni / Päivä B:n henkilökohtaisena shopping assistenttina
2. rivi vasemmalta oikealle: Eka päivä töissä, ARGH / Pieni murunen nukahti ptikän päivän jälkeen syliin / Casual Fridayn aamutossut ja pyjamahousut
3. rivin reunakuvat: Viikonloppulounasta / Laatuaikaa puistossa poikien kanssa <3
4. rivi vasemmalta oikealle: Ensimmäinen isänpäivä / Viime viikonloppuna Pariisin kaupungintalokin pukeutui sateenkaaren väreihin! / Huh, hellettä!! 

Syyskuun alussa onkin sitten todellinen paluu arkeen edessä, kun pieni aloittaa ihan oikeassa päivähoidossa. Olen täällä aiemminkin taivastellut vaikeuksista saada päiväkotipaikkaa, ja niinhän siinä sitten kävikin, kuten jo aavistelinkin, ettei sieltä meille, kaikista yrityksistä huolimatta, paikkaa liiennyt. Niinpä sitten päädyimme vaihtoehtoon garde partagée, joka suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että jaamme lastenhoitajan toisen perheen kanssa. Aikani tätä ratkaisua sulateltuani, olenkin nyt tullut siihen tulokseen, että ehkäpä tämä kuitenkin onkin se paras vaihtoehto vielä noin pienelle mussukalle. Aluksi hieman murehdin sitä, että mitenkähän pieni sitten tottuu muihin lapsiin ja oppii sosiaaliseksi, kun viettää päivänsä vain yhden lapsen kanssa, mutta tuskinpa niitä suurimpia sosiaalisia taitoja vielä tuossa iässä luodaan, ja täällä Ranskassahan alkaa 2-3 vuoden iässä école maternelle, joten sekin asia ratkeaa viimeistään sitten tuolloin. Kaipa niitä taitoja vielä tuossa iässäkin ehtii hiomaan... ;)

Noh, parin viikon jälkeen alan pikku hiljaa tottumaan tähän uuteen rytmiin, ja kotona jaksaa pikkuisen nukkumaan menon jälkeen tekemään muutakin kuin vain makaamaan koomassa sohvalla. ;) Toivonkin, kunhan tämä arki tässä nyt loksahtaa paikalleen, että tulevaisuudessa löytyisi myös enemmän aikaa taas blogille. Paljon olisi kerrottavaa, mutta liian vähän aikaa...