Talvi saapui juuri ennen lomaa

Hrrrr... Pariisiinkin on tullut talvi, tosin lunta ei sentään vielä ole! Kuulin muutama päivä sitten, että sinne koti-Suomeen on tullut ensi lumi, ja täytyy myöntää, että ihan pienen pieni ensi lumen kaipuu iski minuunkin...

No mutta, lunta tai ei, niin ainakin ihan pirun kylmä täällä oli eilen. Lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle, ja lämpömittari näytti 3 astetta, joten kietouduin villapaitaan, villakangastakkiin, villahuiviin, sekä kaivoin ensimmäisen kerran hanskat käteen! 

"Hauska" kommellus sattui, kun olimme lähdössä autolla liikkeelle, sillä autoa ei enää ollut siellä mihin olimme sen viikko sitten jättäneet... Viikon aikana tien toisella puolella oli alkanut talon julkisivun remontointi, joten pysäköinti oli kielletty. Tulos: meidän autoparka oli sitten tietysti hinattu pois... :( 

Suunnistimme siis poliisiliatokselle, ja sieltä saimme osoitteen, mistä voisimme auton noutaa. Matkustimme metrolla Pariisin toiselle puolelle, ja 160 euron jälkeen saimme automme takaisin... Nyt voimmekin sitten aloittaa byrokraattisen kirjesodan, sillä pysäköintikieltokyltti oli ilmestynyt vasta maanantaina, kun me olimme pysäköineet auton jo sunnuntaina! 

Mutta vasta loman jälkeen!!! Nyt lentokentälle...

Adios!! <3

Out of Office

Voi että, nyt on hymy herkässä, eikä edes vesisade saanut sitä hyytymään! Istuin koko kotimatkan metrossa suupielet korvissa, sillä tänään oli viimeinen työpäivä ennen lomaa ja illalla saan vielä B:n viimein Sveitsistä kotiin! <3 

Etsimme kauan helppoa kohdetta, johon lentää nopsaan, ja jossa olisi varmuudella lämmin. Valitsimme lopulta ihan super helpon vaihtoehdon, lennämme viikoksi Lanzarotelle. B on käynyt siellä paljon "lapsena" purjelautailemassa (onkohan se oikea termi suomeksi windsurfingille?), ja se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, kun lomaa on "vain" viikko. Olemme vuokranneet talon, ja suunnitelmissa olisi patikointia, juoksemista, tuota purjelautailua (tosin ei minulle), tennistä jne, eli oikea aktiiviloma! Nämä on tosin vain suunnitelmia. Aiomme pakata kaikki välineet mukaan, mutta katsotaan nyt mitä sitten lopulta toteutuu. Voipi olla, että olen tyytyväisenä kirja kädessä rannalla koko viikon! ;)

Kivaa iltaa!!<3

Bizzz*

Riikka

!!%*&?/#@!! metro

Pariisissa asumisen yhtenä varjopuolena näkisin vahvasti tuon Pariisin metron... Se on vanha, likainen, haisee pahalle ja on yleensä aivan liian täynnä!  Varoituksen sanana, että nyt tulee vuodatusta ja suoraan sydämestä, sillä tänään oli taas sellainen vähemmän joustavasti sujuva kotimatka! Lähdin töistä tarkoituksella aikaisemmin, puoli kuudelta, sillä minua on odottanut postissa paketti jo kolme päivää, mutta olen joutunut olemaan töissä tällä viikolla tosi myöhään, joten olen aina missanut postin aukioloajat. No mutta tänään sitten onnistuin lähtemään ajoissa, mutta... Ensimmäinen mutka matkaan tuli jo linjalla 13 (joka on muuten numeronsa mukainen linja, oikein epäonnisuuden huippu, harvoin löytyy päivää ilman ongelmia), joka jostain teknisestä haitasta johtuen pysähteli vähän väliä pysäkkien väleillä. Huokaisin jo helpotuksesta kun pääsin vaihtamaan 9-linjalle, mutta valitettavasti turhaan! Kaksi pysäkkiä myöhemmin, yksi metron ovista ei suostunut sulkeutumaan, joten koko metro oli tyhjennettävä. Ja se ei olekaan ihan pieni määrä ihmisiä... 

No metroa ei saatu korjattua, joten se ajoi tyhjänä pois. Voitte vain arvata mitä tapahtuu, kun nuo kaikki yllä olevat ihmiset yrittävät ahtautua seuraavaan, jo valmiiksi täynnä olevaan metroon! :( Oikein arvattu: ei mitään!

Pääsin vihdoin ahtautumaan kolmanteen metroon, joka sitten hetken kuluttua pysähtyi ja pimeni. Lopputulosena olin perillä n. 1,5 tuntia myöhemmin. Ehdin kuitenkin postiin, mutta harmikseni paketti ei ollutkaan se, jota odotin äidiltäni, vaan tilaamiani hiustuotteita... :(

Mutta nyt vihdoin olen onnellisesti kotona... Enkä taida enää 

tänään nousta tästä sohvalta! ;-D

Toivottavasti teidän päivä on sujunut paremmin?

Pus*

Riikka

Fiiliksiä sunnuntailta

Täällä on nyt pari viimeistä päivää ollut vähän kuin todella myöhässä saapunut kesä (tosin ei enää tänään)... :) Aurinko on paistanut ja lämpötila on kohonnut yli +20 asteeseen, aika hullua! Ja huomaa kyllä, ettei ihmiset oikein osaa pukeutua, sillä auringonpaisteesta ja kesäisestä lämpötilasta huolimatta, suurin osa ihmisistä viilettää villakangastakeissa, ja olen jopa bongannut muutaman karvareunaisen hupunkin... :) No, en kyllä itsekään rohjennut lähteä "sunnuntai"kävelylle ilman takkia, vaikka ei sitä kyllä varmaan olisi tarvinnut. Mutta kun tällainen vilukissa kun olen, niin on aina parempi "pelata varman päälle". :) Jätin kuitenkin sen talvitakin kotiin...

Sunnuntaikävelyt on ihan parasta, ja varsinkin tällaisella ilmalla. Usein suuntaamme kulkumme 6. kaupunginosaan, johtuen sen ihanista pienistä kaduista, lukuisista kahviloista ja leppoisasta tunnelmasta. 

Vakoiltiin vähän taidegallerioiden ikkunoista...

...ja kaltereiden väleistä.

Tällä kertaa bongattiin matkalta edesmenneen Serge Gainsbourgin talo miljoonine jäähyväisteksteineen! Kyseinen herrahan on laulanut, näytellyt, runoillut ja juonut itsensä ranskalaisten sydämiin. 

Ainiin, sunnuntaina sattui hassu juttu! Tässä meidän lähellä on yksi nurkkaus, joka on varsinainen poliisien ja katumaalareiden sotatanner. Joka viikko seinä maalataan harmaaksi, ja seuraavana päivänä siinä seisoo jo uusi kuva jne jne. Sunnuntaina kun lähdimme kävelykierroksellemme, näimme kun poliisit olivat saaneet ryhmän ihan verekseltään kiinni... tuli kyllä tätä katsellessa mieleen, että eikös poliisilla tosiaan ole mitään parempaa tekemistä. Etenkin, kun nämä teokset on vielä tosi hienoja. Katsotaan nyt kuinka kauan nämä seinällä säilyy, vielä ainakin tänään kotiin mennessä niitä ei ollut maalattu piiloon! 

Kivaa iltaa kaikille! Viikko on jo puoli välissä! :)

Pus* 

Riikka

Niskasta kiinni ja lenkille! :)

Teimme aikaa sitten lupauksen, että käymme joka viikko yhdessä juoksulenkillä vähintään kahdesti. Toinen kerroista sijoittuu yleensä joko lauantai- tai sunnuntaiaamuun (riippuen tietty edellisen illan riennoista ;-D) ja toinen johonkin arki aamuun.Tykkään juosta enemmän aamulla kuin illalla, sillä jostain syystä se on minulle paljon helpompaa, on paljon kevyempi olo. B-raukka tästä kyllä hieman kärsii, etenkin kun raahaan hänet ulos asunnosta kuudelta aamulla ennen töitä... Tähän aikaan Pariisi on muuten yllättävän tyhjä. Mainitsin tästä edellisellä aamulenkillä, ja kummastelin missä kaikki muut aamujuoksijat ovat, vastaukseksi sain: "Ne tulevat vasta parin tunnin päästä, niillä kun ei ole suomalaista tyttöystävää..." Hih! 

Kävimme siis tosi säännöllisesti lenkillä, kunnes muutama viikko sitten iski syysflunssa.... Ja se vaan on niin, että kun säännöllisestä rytmistä tippuu pois, on se taas niin vaikeaa saada siitä kiinni, sohva tahtoo vetää usein liikaa puoleensa. :) No mutta tänä sunnuntaina viimein otimme itseämme niskasta kiinni, ja kiskoimme sunnuntaiaamuna juoksutossut jalkaan (lue: meidän aamu = muiden keskipäivä ;-D). Ja oli kyllä ihanaa, aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja puissa loisti ihanat syksyn värit! Lämpötila nousi sunnuntaina taas melkein kesälukemiin, sillä iltapäivällä mittari näytti jopa +24 astetta. Juoksimme Seinen rantaa pitkin, ja kävimme kääntymässä Pariisin vapauden patsaalla, joka sijaitsee Île aux Cygnes -saaren päässä. Kauniissa maisemissa matka meni kuin huomaamatta ja loppusaldoksi kertyi lähes 15 kilometriä. 

Eiköhän tämä rutiini tästä taas lähde käyntiin. Tosin tämä viikko saattaa hieman karahtaa kiville, koska olen ihan yksin. B on koko viikon työmatkalla Sveitsissä, ja on asettanut minulle kiellon lähteä yksin juoksentelemaan niin aikaisin aamulla, kun muita ihmisiä ei vielä ole liikkeellä. :(

Mutta nyt hyvää yötä...

Pus*
Riikka

Avant-première: Few Words

Lauantai-illalla oltiin Few words -nimisen elokuvan ennakkonäytöksessä. Leffa on Quiksilverin sponsoroima dokumenttielokuva 31-vuotiaasta ranskalaisesta "pojasta" nimeltä Candide Thovex. Kaveri on aika ilmiömäinen suksilla, ja elokuvan aikana menee kerran jos toisenkin vilunväreet pitkin kroppaa, sen verran huiketa maisemia ja temppuja saa katsella. Kokemusta varmaan vielä vahvisti se, että ennen leffan alkua Candide saapui lavalle hieman juttelemaan kokemuksestaan, ja voi että kun on ujo, suloinen ja pieni poika... Ei ikinä uskoisi, että suksilla hänestä sukeutuu sellainen huimapää! 

Mutta siis jos tämän tyyppiset leffat kiinnostaa, kantsii ehdottomati käydä tsekkaamassa. Varoituksen sanana tosin, että tämän leffan jälkeen tekee ihan pirusti mieli lähteä laskettelemaan! :)

                              

Kivaa viikonalkua kaikille! <3

Pus* Riikka

Sadepäivän shoppailua

Coucou!! Eilen oli edelleen sateista ja harmaata, joten mikäs onkaan parempaa tekemistä sateiselle lauantaille kuin shoppailu. Olin sopinut ystäväni kanssa treffit kymmeneksi, koska halusin käydä Majen yksityismyynteihin, joihin olin saanut kutsun. Ystäväni oli kuitenkin ranskalaiseen tapaan myöhässä, joten suuntasin läheiseen baariin cappuccinolle. 

Lopulta kun ystäväni saapui, juutuimme jutustelemaan cappuccinokuppien ääreen niin kauaksi, että kun viimein saavuimme Majen yksityismyynteihin, jono kierteli kadulla ja jatkui pitkän matkaa kulman taakse... Luovutimme heti suosiolla ja jatkoimme muualle...

Kävin pitkästä aikaa Massimo Duttilla, ja mukaan olisi voinut tarttua vaikka mitä. Vinkkinä Pariisiin tulijoille, että Madeleinelta löytyy ehdottomasti Pariisin kivoin Massimo Dutti, liike on tilava ja tyyliltään tosi chic! :)

Shoppailun jälkeen pojat liittyi seuraan ja käytiin syömässä. Kotimatkalla poikkesimme Louvren vieressä Jardin des Tuileriessa, jossa on käynnissä FIACin (Foire Internationale d'Art Contemporain) järjestämä ulkoilma näyttely.  

Kuva täältä

Tämä puisto on yksi ihan mun lemppareista. Jopa harmaalla ja kuraisella ilmalla, täällä on ihana tunnelma. 

Kukatkin jaksaa vielä kukkia...

...vaikka jo niin selvästi on syksy.

Pus*

Riikka

Perjantain pallomekko

Täällä vain sataa, sataa ja sataa. Eikä mulla ole vieläkään sitä sateenvarjoa! :( No mutta sateesta huolimatta, perjantai-illalla suunnistettiin dinnerille kaveripariskunnan kanssa. Paikaksi valittiin Le Trumilou, joka löytyy Seinen varrelta ihan Hotel de Villen takaa. Paikka on oikein superranskalainen brasserie-ravintola, ja meidän kaveripariskunta onkin ottanut tämän oikein kanttiinikseen, joten heidän kanssaan siellä saa ihan erikoistarjoilun! :)

Taisin olla hiukan väsynyt työviikon jälkeen, sillä kamera on ollut koko illan ihan hassulla asetuksella, enkä edes tajunnut kuvia ottaessa kuinka sumuisia ne oli... :)


Kivaa viikonloppua kaikille!!!

Pus* Riikka

Under my umbrella

Rikoin viimeisen sateenvarjoni viime sunnuntaina, ja turhautuneena heitin sen roskiin. Maanantai ja tiistai on ollut melko aurinkoisia, joten en ajatellutkaan koko kapistusta, mutta yllättäen se kaipuu iski tänään illalla kävellessä sateessa töistä metrolle. Metroon päästessä olin kuin uitettu koira, ja kotiin päästessä kuin jääkalikka, kun olin viettänyt metrossa tunnin märissä vaatteissa. Onneksi kotona odotti höyryävän kuuma keitto, joten se vähän nosti suupieliä ylöspäin! :) Tällä kertaa en kuitenkaan unohtanut sateenvarjokaipuutani, vaan illallisen jälkeen aloin googlettamaan sateenvarjovaihtoehtoja.

Sateenvarjojen suhteen mietin aina sitä hinta-laatusuhdetta. Sorrun usein ostamaan halpoja varjoja, jotka pamahtavat ympäri ensimmäisestä tuulen puuskasta, tai kuten viimeinen tapaukseni, ei vain yhtäkkiä suostu aukeamaan ollenkaan. Yksi syy miksi myös usein suosin halvempia varjoja, on se, että ne ovat usein pienempiä, ja mahtuvat kätevästi kassiin. Isommat varjot ovat varmasti vahvempia (ja myöskin kalliimpia), mutta minua ärsyttää se, että niitä joutuu aina kantamaan kädessä. Etenkin, kun usein jo se, että sinulla on sateenvarjo mukana varmistaa sen ettei sadetta tulekaan ollenkaan (uskon tähän vakaasti :-D). Nyt olen kuitenkin tämän päväisesti kimpaantuneena päättänyt hankkia kaksi isompaa varjoa,yhden kotiin ja yhden töihin, ja kolmannen pienemmän varjon ihan vain kaiken varalle laukkuun. Tämän hankinnan jälkeen luultavasti Pariisissa ei enää tänä syksynä sada… :)

Katsokaapas mitä kaikkea löysin! 

Löytyy romanttisia kukkasia...

Tai perinteistä ruutua ja raitaa...

Läpinäkyviä malleja...

Tai palloja ja muita kuvioita...

Nyt tuli valinnan vaikeus... :)

Tapas, tapas

Viime perjantaina jo töissä mieleni alkoi tehdä ihan valtavasti tapaksia ja, no tietty, myös sitä sangriaa, joten illalla suuntasimmekin kävelymatkan päässä sijaitsevaan tapasravintola Caves Saint Gillesiin. (Ravintola löytyy osoitteesta 4 Rue Saint-Gilles, 3. kaupunginosasta ja lähimpänä metrona taitaapi olla Chemin Vert.) 

En saanut kuvaa ravintolasta ulkoapäin, sillä perjantaisen iltapäivä postailuni jälkeen aurigonpaiste oli muuttunut oikeaksi koiranilmaksi, ja ravintolan lämmin tunnelma suorastaan huusi tulemaan sisälle, joten eipä tehnyt mieli jäädä ulos kaivelemaan kameraa laukusta. :) 

Meidän oli tarjoitus tavata kaverimme, mutta hän peruutti viime hetkelle, joten saimmekin viettää laatuaikaa kahdestaan. Enkä kyllä voi sanoa, että olisi ihan hirveästi harmittanut, meillä oli tosi hauska ilta! 

Saavuttuamme ravintolassa oli pienistä pöydistä koottu iso pöytä varattuna isolle seurueelle, mutta tarjoilija oli hieman epävarma, josko seurue on tuloillaan vaiko ei. Me olimme kuitenkin enemmän kuin vapaaehtoisia viettämään tuokion baaritiskillä nautiskellen sitä, ah niin ihanaa, sangriaa, ja odottelemaan josko tilanne selviää... Lopulta meidät kuitenkin ohjattiin kahden hengen pöytään, joka oli erotettu suuresta pöydästä... Jatkoimme jutusteluamme, ja juttua riitti niin kovasti, että saimme tehtyä tilauksen vasta tarjoilijan kolmannella kyselykerralla. :)

Ennen kuin kuin saimme tilauksemme niin, tsa daa, tämä kauan odotettu suuri seurue, espanjalainen perhe, saapui. Ja voi sitä sekamelskaa, kun he yrittivät järjestää istumapaikkoja. Me tietysti kohteliaasti tarjouduimme siirtymään kauemmaksi juuri vapautuneeseen kahden hengen pöytään, mutta perheen isä oli niin pahoillaan siitä että joudumme siirtymään. Yritimme selittää hänelle, ettei meitä haittaa tämä ollenkaan, emmehän olleet vielä edes aloittaneet ruokailua, mutta hän jatkoi espanjalaisella temperamentillaan, kuinka noloa tämä on, ja kuinka vihainen hän on ravintolan henkilökunnalle, ja kuinka hän ei jaksaisi tällaista pitkän työviikon jälkeen, ja kuinka hän vain haluaisi rentoutua perheensä kanssa... :-D

No loppujen lopuksi hän kantoi pöytäämme punaviinipullon hyvitykseksi "vaivastamme", ja siihen oli aivan turha yrittää sanoa ei. Noh, sangria alkoikin olla jo melko lopussa (hih), joten saimmepa nauttia tapaksemme hyvän punaviinin kanssa... :)  Ei ollenkaan huono ilta, kaikin puolin... <3

Unelmien villapaita

On ihan pakko näyttää, kun sain viimeinkin unelmien villapaidan omaksi... Oikeastaan ostin sen jo noin kuukausi sitten (kuukausien ihailun jälkeen), ja olen nyt malttamattomana odotellut viileämpiä säitä (vaikea uskoa tätä todeksi, mutta kyllä, tämä neule on vaan niin ihana, että olen jopa toivonut kylmempiä ilmoja, jotta voisin viimein ottaa sen käyttöön). 

Villapaita on siis Majelta, ranakalaiselta brändiltä, josta olenkin jo aiemmin kirjoitellut. Paita on malliltaan tuollainen reilu, ja se on mitoitettukin ainoastaan yhdellä koolla. Hihat ovat mustaa nahkaa, ja samaa nahkaa löytyy etutaskun reunoista.  Kävin hiplailemassa villapaitaa kuukausitolkulla loppukesästä lähtien, kunnes noin kuukausi sitten sain itseni vakuutetuksi siitä, kuinka paljon tarvitsen tuollaista villapaitaa! Olin luonut siitä jo miljoona visiota päähäni, ja kaikissa se näytti niin hyvältä, etten voinut enää jättää sitä kauppaan! :) Niinpä se nyt vihdoin on minun, minun, minun! 

Lauantaina päätin, että lämpömittarin lukema on laskenut villapaidalle juuri sopivaksi, ja se pääsi vihdoin ensi visiitille, kun hoidimme kaikkia juoksevia asioita kotikulmilla (suutarilta ompelijalle ja pesulasta apteekkiin, se on hassua miten asiat välillä kasaantuu, olisikohan sillä jotain tekemistä oman laiskuuden kanssa, hih!) 

Hattu on löytö meidän Pariisin pako reissulta Saint Malosta. Saint James on vanha ranskalainen "kalastaja"merkki, ja bongasin tämän hatun liikkeen näyteikkunasta ja sehän on ihan täydellinen syyshattu! :) 

Ja huomatkaa auringonpaiste, taas minun kumisaappaat toimivat täydellisenä sateen ehkäisijänä!!! Koko lauantaiaamun satoi, ja vettä pisaroi edelleen kotoa lähdettäessä, mutta jo suutarilta ulos tullessa puolet taivaasta oli muuttunut kirkkaan siniseksi!! :) Näissä kumppareissa on TAIKAA! :)

Kivaa viikon alkua kaikille!

Pus*

Riikka