Kanootin kapean...

Huh huh, urheilun täytteinen viikonloppu takana. Käsilihakset onkin sitten sanonut sopimuksensa irti kaiken viikonloppuisen ponnistelun jälkeen... :) 

Vietettiin viikonloppu B:n äidin luona, ja oltiin isolla porukalla melomassa lauantaina, eikä sitten tyydyttykään mihinkään ihan pikku reissuun vaan kauhottiin menemään noin 15 kilometriä. Startti oli aamulla kymmeneltä, ja "maalissa" oltiin iltapäivällä puoli neljän aikoihin, siihen väliin kyllä mahtui myös pieni picnic. Minulla ei niin paljon kokemusta ole melomisesta, joten annoin ihan suosiolla B:n ottaa peräpaikan meidän kajakissa, sillä sieltä kuulemma määrätään se menosuunta. Ja oli varmastikin ihan hyvä valinta, sillä kajakit, joissa perää piti minunlaiseni meloja, tekivät kyllä sellaista siksakkia, että matkaa kertyi varmasti puolet enemmän. :) Kuulin kylläkin jälkeenpäin, että jos peräpaikan pitäjä on se suunnan antaja, niin etumainen on puolestaan se moottori, joka tekee suurimman työn, ja sen kyllä huomaan nyt käsilihaksissani! :) Mutta joka tapauksessa, oli tosi kiva kokemus! Matkalla oli myös muutama laskukohta, joissa sai oikein vähän jännittää, että pysyykö kajakki oikein päin, mutta hyvin niistäkin selvittiin!

Sunnuntaina sitten päätettiin vielä vähän kiusata noita käsilihaksia, ja lähdettiin harjoittelemaan golflyöntejä. Minulla kokemus myös tästä on vielä erittäin vähäistä, enkä omista vielä green cardia, joten tähän asti olen joutunut pysyttelemään vain lyönti- ja puttausharjoittelussa (greenille olen päässyt mukaan "caddyn" osassa ;-D). Puttausharjoittelu on välillä tooodelllaaa vaikeaa, sillä on niin hermoja raastavaa, kun se typerä pallo ei osu millään siihen reikään ;), välillä tuntui aivan kuin siellä olisi ollut joku magneetti palloa hylkimässä... Lopuksi järjestettiin puttauskilpailu, ja ha haa, tässäpä minun kilpailuviettini heräsi, ja oikein kun pinnistin keskittymistäni, niin enpä jäänyt viimeiseksi! :) Puttailun jälkeen siirrytiin lyöntiharjoitteluihin, ja tämä on minulle mieluisampaa puuhaa! Tosin B, joka on pelannut golfia pienestä saakka oli koko ajan vieressäni korjaamassa; "vähän alempaa mailasta kiinni, muista koukistaa polvia, pidä katse pallossa, äläkä koukista sitä kyynerpäätä, jne, jne" :) Mutta tässä tapauksessa otin ohjeita mieluusti vastaan, koska huomasin ihan konkreettisesti, että niistä todella oli hyötyä! :) Ja lensihän se pallo lopuksi jo ihan kivalla kaarella! :) Katsotaanpa nyt mihin suuntaan tämä minun "golfurani" tästä kehkeytyy! :)

Tuo minun pukeutumiseni ei kyllä ollut ihan golf-etiketin mukainen, mutta kun ei tullut pakattua reissuun mukaan muuta kuin rentoja vaatteita, ja oli tämä kuitenkin parempi saati toinen vaihtoehtoni, kesäinen kukkamekko! Onneksi en kuitenkaan ollut ainut, sillä meidän koko porukka heilui siellä farkuissa muiden skottiruutushortsien keskellä! Hih! ;) 

Tuo raitis ilma on vaan kumma juttu, kun se piristää ja väsyttää samalla kertaa! Sunnuntai-iltana nukahdin sohvalle jo kahdeksan jälkeen, vaikka hetki sitten olin ollut vielä aivan täynnä energiaa! :) Tarvii varmaankin yrittää ulkoilla hieman enemmän, etenkin nyt vielä kun ilmatkin sen sallivat!!! Täällä nimittäin on nyt sitten tullut se kesä! Eipäs sen tuloa sitten odotettukaan kuin koko se "normaali kesä"! :) Mutta tosissaan nyt aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta, eilen ja tänään on ollut +27 astetta! Tuntuu vaan joteskin hassulta, kun kaikkialla myydään jo syystakkeja ja lämpöisiä villapaitoja, mutta täällä niitä ei nyt kyllä voi ajatellakaan tällä hetkellä. Pitäisi nyt vaan yrittää nauttia näistä viimeisistä lämpimistä päivistä, kun kyllä se kylmä sieltä kuiteskin tulee, ja sillon ehtii sitten taas kietoutumaan niihin pehmoisiin neuleisiin ja kaulahuiveihin!! :)

Mukavaa viikkoa!

Pus*
Riikka

Söpöiset tossut

Ennen Suomen lomaa olimme kävelemässä läheiseen ravintolaan dinnerille, kun huomasin erään vaatekaupan ikkunassa maailman suloisimmat tossut. Tämä vaatekauppa on aina houkutellut minua sulokkaalla ikkunallaan, mutta jotenkin olen aina osunut sinne huonoon aikaan, ja putiikki on ollut jo kiinni. Olen siis tähän asti vain ihaillut ikkunan söpöjä somisteita, ja yrittänyt kuikuilla sisälle, mutta nyt onni potkaisi, ja satuin kaupan eteen 15 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Tossujen houkuttelemana astuin siis sisälle, ja kolme paria näitä ihanuuksia odotti hyllyssä -60% alennuksella, ja vielä kun sieltä löytyi minun kokoni, en voinut taistella aivan selvää kohtaloa vastaan, vaan kävelin nöyränä tossukat kädessä kassalle. :) Vielä jos hieman lisään selitystä tälle hankinnalle (hih!), niin alennuksen jälkeen maksoin kengistä VAIN hieman reilu 30 euroa... ;) 

Kengät ovat Annielin, joka on vanha italialainen tanssikenkävalmistaja. Ja sen kyllä huomaa, sillä tossut ovat aivan super mukavat! Ihan kuin toinen iho! Ja nyt ilokseni huomasin netissä surffailessani, että näitä suloisuuksia saa kaikissa eri väreissä, materiaaleissa, kuoseissa, jne. Melko suurella todennäköisyydellä minun warderobista saattaa löytyä hyvinkin pian toinenkin pari Annieleita, kunhan vain osaisi päättää mallin... :) Käykääpäs kurkkaamassa täältä, sieltä löytyy vaikka mitä, ja tässä vähän esimakua! :)

Ja päästiinhän me lopulta sinne ravintolaankin... ;)

Pus*
Riikka

Maailman paras loma

Siitä olikin sitten kulunut jo melkein viisi kuukautta, kun olin viimeksi ollut Suomessa, ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä se ikävä oli jo alkanut vaivaamaan! :) Tottakai sitä ikävöi perhettä ja ystäviä, mutta kummasti sitä alkaa ikävöimään myös muita juttuja. Tätä varmasti hokevat kaikki ulkomailla asuvat aina kyllästymiseen asti, mutta kai se vain on niin, että ulkomailla asuessa niitä suomalaisia juttuja alkaa arvostamaan aivan eri tavalla! Sellaiset asiat, joita aiemmin ei ole välttämättä edes huomannut, olivat nyt ihmettelyni kohteena. Autossa istuessani totesin ääneen moneen kertaan, että kyllä Suomen luonto on vaan niin kaunista ja kaikki on niin vihreää. Ei sillä etteikö se olisi totta, mutta ei sitä vain aiemmin niin kiinnittänyt huomiota tällaiseen. En myöskään aiemmin ole ollut todellista mökkeilijätyyppiä, mutta nyt mikään ei ole ihanampaa kuin päästä mökille saunomaan ja rentoutumaan (tosin tämä saattaa myös olla merkki vanhenemisesta :) ). Myös Suomen siisteys, asioiden toimivuus ja järjestelmällisyys saavat ihan uudet mittasuhteet täällä Pariisissa asuessa. Täkäläisille ihmisille kun jopa jono muodostaminen tuntuu välillä olevan aivan tuntematon käsite, liikennesäännöistä puhumattakaan... :) Välillä ruokakaupassa tekisi mieli vajota maan alle, kun joku alkaa maksamaan shekillä ruokaostoksia, vaikka takana odottaa 10 metriä pitkä jono. Mutta jotenkin tähän ainaiseen kaaokseenkin alkaa jo tottua, ja sitä menee vaan virran mukana! :) 

No mutta valitus sikseen, sillä meillä oli aivan ihana "miniloma" Suomessa. Ilma oli ihanan kesäinen ja oli ihanaa nähdä perhettä ja ystäviä, ainut miinus oli, että aikaa oli taas aivan liian vähän, ja sen vuoksi moni ihminen jäi näkemättä ja monta asiaa tekemättä! :( Sanoinkin, että ensi kesänä vietänkin sitten vähintään puolet kesälomastani Suomessa, jotta sitä ehtisi tekemään kaikkea eikä tarvitsisi koko ajan noudattaa tunnilleen laadittua aikataulua! :) 

Keskiviikkoilta vietettiin ihanien kullanmurujeni kanssa, nämä illat ovat aivan korvaamattomia!!! <3  On niin ihanaa huomata, että vaikka välillä on pitkiäkin aikoja ettei nähdä, aina kun tulee takaisin, tuntuu kuin ei olisi muualla ollutkaan! <3 Torstaina kului laatuaikaa viettämällä parturituolissa, kahvilla ystävän kanssa ja sukuloimassa. 

Perjantaiaamulla vietin vielä yhden ystävähetken aamukahvilla ja sitten suunnattiinkin auto kohti Raumaa ja kesämökkiä, jonne sain paikalle vanhempieni lisäksi myös pikkuveljeni ja serkkuni poikaystävineen! Meillä oli niin mukava suomalais-ranskalais- argentiinalainen mökkiviikonloppu! :) Olisi helposti voinut viettää vielä muutaman lisäpäivänkin... :) 


Tässä muutamia kuvia mökiltä ja Vanhasta Raumasta!

Löysin itselleni myös jotain kotiin viemistä, ihanat Hasbeensin puukengät! <3 

Nyt on sitten ollut taas aika opetella palaamaan arkeen, harjaamaan aamulla hiukset :), ja jopa vähän meikkaamaan. Mutta olipa kiva kuitenkin mennä töihin, kun sai laittaa uudet kengät jalkaan! :)

Palataan pian!

Pus* Riikka

Bon Weekend

Ihana kesäinen viikonloppu takana! On se vaan kumma, miten se aurinko muuttaa kaiken kauniimmaksi ja tuo hymyn ihmisten huulille! En tiedä kyllästyisinkö koskaan auringonpaisteeseen, nautin niin suunnattomasti auringon tuomasta lämmöstä, että olen usein miettinyt josko minulle tulisi ikinä ikävä talvea! Tietysti talvessakin on oma viehätyksensä, mutta olen melko varma, että minulle riittäisi muutama lomaviikko vuodessa lumen keskellä, ja palaisin taas hyvillä mielin auringonpaisteeseen. :)

Elokuu on saapunut myös Pariisiin, kaupungissa on ihanan rauhallista, sillä useimmat pariisilaiset ovat lähteneet muualle lomanviettoon. Meille uuden työn aloittaneille, kun sitä lomaa ei ole pahemmin kertynyt, päätimme ottaa kaiken irti tästä ihanasta rauhallisuudesta, ja nauttia töiden jälkeen Pariisin aurinkoisista terasseista. Tässä muutama kuva perjantai-illalta (huomaathan ekassa kollaasissa olevat Unikko-aurinkovarjot). Söimme illallista ihanalla pienellä aukiolla Saint Paulin metron lähellä, tykkään paikasta sen rauhallisuuden vuoksi, sillä se on suojassa autojen ääniltä. 

Välillä kuulee kommentteja, että elokuussa Pariisi on aivan kuollut ja kaikki paikat ovat kiinni. Minä en kyllä allekirjoita tätä, pohdin juuri perjantai-illalla, että suosittelisin Pariisiin matkustamista ehdottomasti elokuussa, jolloin kaupungissa on enemmän tilaa liikkua.

Jälkkäriksi ostimme italialaiset jäätelötötteröt ja menimme syömään ne Place des Vosges -puistoon. Tämä puisto on myös hyvä esimerkki elokuun hiljaisuudesta, sillä ohitin tämän samaisen puiston heinäkuun alussa, ja  se oli kuin sardiinipurkki, vapaata paikkaa olisi ollut vaikea löytää, kun taas nyt puistossa oli meidän lisäksi vain muutama muu.

Lauantaiaamulla oli ihana herätä, avata ikkunat ja nähdä kirkkaan sininen taivas. Puutarhan puutteessa olen täyttänyt meidän kaksi ikkunalautaa kukkasilla, joten viherpeukaloin niiden kanssa hetken ennen kuin suuntasimme ulos hoitamaan muutamia juoksevia asioita. Elokuun rauhallisuuden ihanuus sai pienen kolauksen, kun huomasin, että molemmat lähileipomomme ovat kesälomalla, mutta onneksi croissantit löytyivät myös muutama kortteli kauempaa! :)

Lauantai-iltapäivällä huristeltiin B:n äidin luo hiukan Pariisin ulkopuolelle, jossa meitä odotti tyhjillään oleva talo. Loppuviikonlopun vietimmekin ulkona puutarhassa aurinkoa ottaen ja grillaillen (ihanuuksia, jotka on Pariisissa hiukan vaikea toteuttaa, etenkin bikineissä :)). Palasimme hetki sitten kotiin, ja nyt pitäisikin alkaa pakkaamaan Suomen vierailua varten, mitä ihmettä sitä pitäisi ottaa mukaan? Säätiedotuksen mukaan sielläkin on vielä ihan kesä!!! Ihanaa, kaksi päivää and Finland here we come!! 

Pus*

Riikka

Viikonloppu meren rannalla

Välillä täällä kaupungissa sitä kaipailee raikasta meri-ilmaa, joten viime perjantaina starttasimme auton töiden jälkeen ja otimme suunnaksi Normandian, joka sijaitsee Luoteis-Ranskassa, lähellä Englantia. Teimme reissupäätöksen aivan viime tingassa torstai-iltana, kun säätiedotus näytti melko hyvältä. Tällä alueella sää on aina pienoinen yllätys, ja etenkin tänä kesänä on tuntunut, että aina kun katselee säätiedotusta tuolla suunnalla, on aivan kuin syksy olisi tullut! :( Mutta nyt siis Miss Meteo lupaili reilua +20 astetta ja vähän aurinkoa, hiukan pilviä ja pieniä sadekuuroja, joten päätimme ottaa riskin ja lähteä!

Ja kylläpäs kannatti, sillä sää suosi meitä hyvin! Aurinko pilkisteli vähän väliä, ja sadekuuroista ei ollut tietoakaan! En ollut aikaisemmin käynyt tällä Ranskan rannikolla ja ensikertalaisena ihastuin täysin! Tietysti tähän aikaan joka paikka oli melko täynnä turisteja, mutta kyllä sinne sekaan mahtui ihan hyvin! :)

Ensimmäisen yön vietimme pikkuisessa Ètretatin kylässä. Illalla kun kävelimme rantaan päin minun käskettiin sulkemaan silmät, ja voitte vain kuvitella, että tuntui aika mahtavalta, kun viimein avasin ne ja näkymä oli tämä: 

Myös rakennuksissa ja kukkaloistossa riitti ihasteltavaa, ja ruoka oli aivan taivaallista!! Ostereita ja simpukoita, NAM NAM!! :)

Lauantaiaamu aloitettiin aamupalalla rannalla, jonka jälkeen lähdettiin kiipeämään rannalla olevalle kalliolle. Maisemat olivat aika huikeat, joten sain hyvän tilaisuuden päästä leikkimään uudella kameralla, viuhdoin ympäriinsä kuin paraskin luontokuvaaja! :)

Lauantai-iltapäivällä ajettiin ensin Hornfleurin kylään ja sieltä Deauvilleen, joissa molemmissa vietimme aikaa kävellen, katsellen ja herrrrrkutellen! Nyt onkin sitten "fruit de la mer" -kiintiö täynnä vähäksi aikaa, taidan syödä kalaa seuraavan kerran vasta Suomen vierailulla! Sunnuntaiaamulla raahasin B:n rannalle juoksemaan kaiken mässäilyn jälkeen, että olo vähän keventyisi! Kerrankin niille lomamatkalle raahatuille lenkkareille tuli käyttöä! :)

 

Kotimatkakin sujui yllättävän helposti! Usein sunnuntaina Pariisiin palatessa saattaa joutua matelemaan liikenneruhkassa tuntitolkulla, joten odotimme koko ajan kauhulla, koska liikenne puuroutuu, mutta meillä oli onni matkassa, ja pääsimme kotiin ilman minkäänlaisia ruuhkia! Pariisin läpi ajettaessa huomasi, että elokuu on vihdoin saapunut ja pariisilaiset ovat lähteneet loman viettoon. Kaduilla näkyi vain aasialaisturisteja kamerat kaulassa heiluen! ;) 

À bientôt!

:) Riikka

Play me, I'm Yours!

Muutama viikko sitten ihmettelin aamulla töihin lähtiessä, että keskelle Voltairen aukiota, kaupungin talon eteen oli ilmestynyt musta piano ja yllä puolella kyltti, joka kehotti "Play me, I'm Yours".

Uteliaana tietysti menin lähemmäs, ja löysin pianon päältä internetosoitteen www.streetpianos.com. Illalla sitten netissä surffaillessa sain selville, että kyseessä on alunperin Englannista lähtöisin oleva katutaideprojekti. Ensimmäisellä toteutuskerralla Birminghamissa vuonna 2008 15 pianoa sijoitettiin eri puolille kaupunkia kolmen viikon ajaksi ja arvioin mukaan yli 140 000 ihmistä joko soitti tai kuunteli muiden soittoa.

Kuva muokattu sivuilta www.streetpianos.com poimitusta kuvasta

Projektin luoja, brittiläinen artisti Luke Jerram: 

‘The idea for Play Me, I’m Yours came from visiting my local launderette. I saw the same people there each weekend and yet no one talked to one another. I suddenly realised that within a city, there must be hundreds of these invisible communities, regularly spending time with one another in silence. Placing a piano into the space was my solution to this problem, acting as a catalyst for conversation and changing the dynamics of a space.’

Kuva muokattu sivuilta www.streetpianos.com poimitusta kuvasta

Uutiset projektista lähti tämän jälkeen leviämään, ja nyt projekti on menestyneesti kiertänyt maailmaa jo viiden vuoden ajan. Ja nyt oli Pariisin vuoro! :)

Ja täytyy kyllä sanoa, että näin monta hauskaa hetkeä pianon ympärillä, ja suosio oli valtava, penkiltä löytyi lähes aina soittaja! :) Projektin nettisivustoilla sanotaan, että ohikulkijat voivat soittaa ja nauttia pianomusiikista joka päivä klo 09.30 - 20.30. Tähän täytyy kyllä todeta, että meidän alueen piano oli paljon ahkerammassa käytössä, sillä lähes joka aamu töihin mennessä, ja joskus aamuyöstäkin kotiin palatessa, saimme aina nauttia musiikista! :)

Oli myös hauskaa huomata kuinka piano toi erilaisia ihmisiä yhteen. Pianon ympärillä oli aina ihmisiä kaikista eri kulttuureista, ja kaikki sulassa sovussa keskenään nauttimassa musiikista! Ja piano tosiaan sai projektin luojan haluaman ilmiön aikaiseksi, sillä ihmiset rupattelivat tuttavasti keskenään, aivan kuin naapurit ikään! :) Nähtiinpä yhtenä päivänä myös pienet grillijuhlat pianon ympärillä! :) 

Itse en uskaltautunut soittamaan, kun on varmaan tuo taito hieman päässyt ruostumaan! Mutta sain kyllä monesti nauttia todellisten taitureiden musiikkitaidoista! On hauska huomata, kuinka monet ihmiset osaavat soittaa pianoa! Soittolista oli myös erittäin laaja, sillä kuulin kaikkea klassisista pianosonaateista aina Mario Brossin tunnusmusiikkin asti! :) 

Kuullaan taas!

Bizzzzz*
Riikka

Uusi lääke koti-ikävään...

Täällä ulkomailla asuessa sitä alkaa kaipaamaan jonkinnäköistä kanavaa sinne koti-Suomeen. Niinpä pitkän pitkän jahkaamisen (ja pikkuveljen IT avustuksen) jälkeen päädyin siihen, että paras lääke koti-ikävään voisi olla blogin aloittaminen. Täällä tulee usein sellaisia hetkiä, kun näkee ja kokee koko ajan "uutta ja ihmeellistä", että sitä miettii "voi, tämän mä haluisin näyttää tai kertoa kaikille siellä kotona", mutta sitten sähköpostin kirjoittaminen kuitenkin jää unholaan kaiken kiireen keskellä! Sitä paitsi tämä on helppo keino kertoa tapahtumista kaikille kerralla, saati lähettää tuhat ja yksi sähköpostia eri osoitteisiin (ja aina niitäkään ei saa aikaiseksi)!  :( 

Sitä myös oppii arvostamaan suomenkieltä ihan eri tavalla, kun ei PÄÄSE käyttämään sitä päivittäin. Töissä minulla on onneksi ihana suomalaiskollega, ja voin kertoa, että on niin rentouttavaa päästä lounastauolla juttelemaan suomeksi. :) Ja tietysti viikottaiset puhelinmaratonit äidin kanssa helpottavat asiaa! <3 Mutta etenkin suomeksi kirjoittamista ja lukemista sitä on alkanut kaipaamaan, ja etenkin kirjoittamisen suhteen olen hieman jopa panikoinut, että josko sitä alkaa ruostumaan. Tietenkään se kielitaito ei mihinkään katoa, mutta sellainen yleinen kirjoittamisen sujuvuus voi kärsiä. Joten sitäkin ajatellen, tämä on aivan loistava tapa pitää harjoitusta yllä. :) Jos vain te ihanaiset jaksatte lueskella ja kommentoida minun kuulumisia ja kertoa omianne! <3 

Innostuin blogeista diplomityöni kirjoittamisen aikana (yhtäkkiä kummasti siinä tietokoneella istuessa internetistä alkoi löytyä kaikkea kiinnostavaa), ja diplomityön valmistuttuakin jatkoin blogien seuraamista. Erityisesti ihastuin Pupulandia ja Kalastajan vaimo -blogeihin. Pupulandiaa lukiessa saa ihanan henkäyksen Helsinkiä ja Suomea (toki myös muuta), kun taas Kalastajan vaimo vetosi minuun varmastikin siksi, että blogin pitäjä asustelee myös "vieraassa" maassa. Molempien blogit ovat myös tosi esteettisesti toteutettu, joten niitä lueskelee myös ihan silmän iloksi! :) 

Minun blogini tulee varmastikin pitämään sisällään lähinnä elämänmenoa täältä Pariisista! Kaupunki on edelleen uusi myös minulle, kymmenen kuukauden jälkeen vain murto-osa kaupungista on tullut tutuksi, ja koko ajan tulee uusia kokemuksia vastaan! :) Lopuksi vielä kuva Suomi-mainoksesta, joka oli nähtävissä Pariisin metroissa alkukeväästä! 

Toivottavasti viihdytte mukana!

Bisous,

Riikka