Arjen pieniä iloja

Saanko esitellä, minun syysiltojeni uusi ystävä: suloinen teepannu! (pannu vai kannu, kumpikohan on oikea termi, höh... No käytän nyt pannua, kun se tuli ensin mieleen) :) Löysin ihanuuden paikallisen lähikauppaketju Monoprixin hyllyltä. Pannu kuuluu osana Antik Batikin Monoprixille suunnittelemaa mallistoa, ja minuun se kolahti heti, joten nyt se sitten asustaakin meidän keittiössä. 

Eilen olin luistelemassa suomalaistyttöjen kanssa, ja ai että kun oli ihana kotiin päästyä keittää teetä, kantaa ihanainen teekannu sohvapöydälle, ja viltin alta aina kataa mukiin lisää kuumaa, höyryävää teetä!! :) Arjen pieniä iloja <3 

Luistelusta on pakko kirjoittaa sen verran, että minun tarvii kelata kaksi talvea taaksepäin miettiessä edellistä luistelukertaa, ja silloinkin se jäi vain yhteen kertaan, kun kävimme testaamassa B:n ranskalaisia luistelutaitoja... :) Mutta hassusti se aina muistuu kuitenkin mieleen, ehkä se on vähän niinkuin pyörällä ajo! Ainut miinus eilisessä oli mustat rumat vuokraluistimet, jotka ei totellut ihan totutulla tavalla. Tuli niin kova ikävä minun omia kauniita valkoisia kaunoluistimia, että taidanpa vinkata ädille, josko ne voisi postittaa tänne Pariisiin... :) Sen verran olin kuitenkin epäileväinen luistelutaitojeni suhteen, että en uskaltanut ottaa kameraa jäälle mukaan, joten tällä kertaa kuvat jäi ottamatta! :( 

Mutta suuremmat jaarittelut sikseen, sillä nyt pitää kiiruhtaa lentokentälle!! :) Lähdetään näitä syyssateita pakoon Korsikalle pidennetyksi viikonlopuksi tapaamaan Herra Aurinkoa, joka toivon mukaan olisi vielä siellä!! ;-D 

Bon weekend à tous!! 

Bizzz* 
Riikka

Viikonlopun kohokohta

Viime viikonloppu meni flunssaisissa merkeissä, ja suurin osa ajasta kuluikin melkein unten mailla. Sunnuntaina oli kuitenkin niin ihanan lämmin syyspäivä, että päätettiin uskaltaa näyttää nenää vähän ulkonakin. Päämääränä oli löytää auki oleva apteekki, joten suunnattiin Champs-Élyséelle, jossa kaupat on yleensä myös sunnuntaisin auki. 

Tässä muutamia otoksia meidän "jännittävästä" sunnuntaimatkasta, viikonlopun kohokohdasta! ;-D Eksyttiin sitten vielä kotimatkalla syömään, kun laiskuus voitti taistelussa valmiin aterian ja oman kokkauksen välillä! :)

Mutta nyt flunssa on voitettu, ja olo on taas energinen! :)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Pus*
Riikka

Nuhanenän muotikatsaus

Syksy on saapunut Pariisiin, ja niin on syysflunssakin... Ollaan täällä molemmat B:n kanssa nuhaneninä, B raukka on aivan taudin kourissa, ja yritin vähän piristää poikaa aamulla pannukakun voimalla... Ja kyllähän se aina vähän auttaa! <3

Eilen postiluukusta kolahti yhden lempimerkkini syyskatalogit, ja  ajattelinkin nyt täältä syvältä sohvan uumenista esitellä teille tämän brändin, jonka tuotteista on tullut minun vaatekaappini ihan luottokappaleita... Etenkin merkin bleisereistä. 

Kyseinen merkki on nimeltään Kooples. Sen on perustanut kolme ranskalaista veljestä muutama vuosi sitten, ja merkki on saavuttanut suuren suosion. Merkin mainoksissa poseeraa aina "oikean elämän" pari, osa malleista on julkisuuden henkilöitä, mutta on osa on bongattu ihan kadulta... Tosin ei näissä mainoksissa ihan "taviksia" näy, naamaraja on asetettu melko korkealle... ;-D

Kuvat lainattu täältä

No mutta anyway, brändi aloitti Pariisista, mutta nyt liikeitä löytyy jo myös Englannista ja sain juuri sähköpostissa uutiskirjeen, että merkin ensimmäiset liikket avataan nyt New Yorkiin. Aloituskampanjointiin täällä Pariisisssa liittyy hauska tarina, sillä lanseeraaminen aloitettiin merkille tyypillisillä parikuvilla, joissa oli ainoastaan Kooples-logo, ei mitään selitystä mihin mainonta liittyi tai mitä yritettiin myydä, ainoastaan linkki brändin nettisivuille. Mainokset onnistuivat tehtävässään "to create a buzz", ja ihmiset kyselivät mikä ihme on Kooples, ja jotkut jopa luulivat mainosten liittyvän treffailupalveluun... :) Kaksi kuukautta myöhemmin liikkeet avattiin, ja menestys oli huima! Tänä vuonna merkki lanseerasi uuden Kooples Sportin, ja ilmeisesti seuraavaksi suunnitteilla on jopa lasten vaatteita! 

Luin vähän aikaa sitten jutun brändistä The Guardian lehdestä, ja yksi perustaja veljistä, Alexandre Elicha, kuvaili tyyliä hyvin: "It's a bit English dandy, a bit rock'n'nroll, with a bit of French chic and je ne sais quoi!" :) Ja tämä on niin totta, vaatteissa on vanhaa englantilaista herrasmiestyyliä, ranskalaisella tyylikkyydellä höystettynä ja jälkkäriksi vaatteisiin on lisätty yksityiskohtia pääkallonapeista pääkallopitseihin! Eihän tämä voi kuin toimia!! :)

Tässä muutamia otoksia syyskatalogeista mun lemppareista:

Ainut "miinus" Kooplesin vaatteissa on niiden hinta, joka on melko korkea, ja tästä brändiä onkin usein arvosteltu. On sanottu, ettei hinta ja vaatteiden istuvuus ja laatu aina kohtaa... 

Itse olen tästä vähän kahta mieltä. Omistan merkiltä yhden tumman harmaan puvun, valkoisen bleiserin ja beigen trenssin... Puvun olen ostanut noin puolitoista vuotta sitten, ja erityisesti takkia olen käyttänyt edellissyksynä, lauheina talvipäivinä ja alkukeväällä lähes päivittäin, ja se on edelleen kuin uusi. Samoin valkoinen bleiseri, jonka ostin viime keväänä, kun tummanharmaa alkoi tuntua liian synkältä, on ollut kolean kesän aikana käytössä lähes päivittäin... ja huolimatta arasta väristään, ei ole kärsinyt lainkaan! Ja mikä tärkeintä sekä bleiserit että suorat housut istuvat täydellisesti... Elikkäs näissä voin kyllä käsi sydämellä vannoa, että tuotteet ovat olleet hintansa arvoisia! Trenssiä en ole vielä ehtinyt niin kovasti käyttämään, sillä löysin sen heinäkuussa käsittämättömällä tuurilla alennusmyynneistä! Olin käynyt hypistelemässä sitä koko talven ja kevään, mutten koskaan raaskinut ostaa sitä täysi hintaisena, ja tässä tapauksessa kannatti odottaa! :)

Mutta siis kuten sanoin ei minulla ole ainoastaan hyviä kokemuksia... Olen myös ostanut brändiltä muutaman puuvilla topin, ja näihin olen joutunut pettymään. Kun toppien hinnat on lähes aina lähemmäs 50 euroa, laadun pitäisi olla kohdillaan, mutta minulla nämä ovat alkaneet lähes välittömästi nukkaamaan käytössä... :(

Mutta nyt siis kokemuksesta viisastuneena tiedän, mitä Kooplesille mennessä kannattaa etsiä! :)

Entäs te, mitäs tykkäätte vaatteista? Osuuko tyyli?

Nyt tämä tyttö lähteepi keittelemään teetä!

Pus*

Riikka

We love green

Sunnuntai-iltapäivällä käytiin katsastamassa Pariisin Bagatellen puistossa järjestettävä We love green -festivaali. Festari oli kolmepäiväinen, mutta kun tsekattiin esiintyjälistaa versus säätiedotusta tultiin siihen tulokseen, että optimaalisin päivä visiitille olisi sunnuntai. Tietty se vähän vaikeutti tuota töihin heräämistä maanantaina, mutta kyllähän sitä aina yhdestä päivästä selviää! :) 

Festivaalin teemana oli ekologisuus, niinkuin nimestäkin voi vähän päätellä. Kaikessa festarin järjestämisessä on pidetty vihreät arvot mielessä, ja teema näkyi myös alueen "sisustamisessa". Meillä oli kaiken kaikkiaan ihan älyttömän kiva ilta! Ilma oli kuin morsian :), musiikki hyvää ja tunnelma festarialueella ihanan rento ja leppoisa! :) 

...tuo kuvien käsittely taisi karata hiukan käsistä, mutta kun se on niin kivaa... :)

Pus*
Riikka

Suunnittelemattomuuden ihanuus

Heräsin lauantaina, ja tajusin, ettei mulla ole mitään suunnitelmia koko päiväksi, ja vitsit että on rentouttava tunne!!! 

...voi nukahtaa uudelleen, voi syödä piiiitkäään aamupalan, voi tehdä ihan mitä huvittaa tai olla tekemättä yhtään mitään!!! <3 

Päätettiin kuitenkin, että ilma ulkona oli liian ihana olla tekemättä mitään, joten nappasimme pyörät ja lähdimme surffailemaan ympäri Pariisia! 

Eksyttiin sitten jossain vaiheessa myös hiukan ostoksille... Löysin ihanan syksyistä lankaa huimassa alennuksessa, ja päätin, että siitä tulee minulle uusi huivi! Siitä onkin tosi pitkä aika, kun olen viimeksi jotain neulonut, mutta hyvin se tuntui palaavan mieleen... Toivotaan nyt vaan, että innostus kestää, ja saan pehmoisen huivin kaulaani lämmittämään! :)

Ihanan rento päivä!! Tarviikin varata enemmän aikaa suunnittelemattomuudelle... <3

Mukavaa viikon alkua kaikille!!

Torstai-treffit

Hihii, mulla oli torstaina yllätystreffit! <3 B oli kaikessa hiljaisuudessa varannut meille pöydän ravintolasta, johon olen jo kauan halunnut mennä, mutta johon pitää usein odottaa pöytävarausta lähes kolme viikkoa. Ollaan usein puhuttu tästâ, ja meidän on monta kertaa pitänyt tehdä varaus, mutta jotenkin se on aina unohtunut. Ja nyt se tulikin sitten täytenä yllätyksenä! <3 

Kyseessä oleva ravintola on nimeltään Septime, ja se löytyy ihan meidän kulmilta. 

Ravintolan erikoisuutena on se, että pöytään kannettavien lautasten sisältö on täysi yllätys!! :) Tarjoilija kyllä jutustelee kanssasi hetken tiedustellen mahdollisia allergioita, inhokkeja ja niin edelleen, mutta siinä kaikki ja loppu onkin sitten kokin päätettävissä... ;-D Tietty riskihän tässä on, mutta toisaalta suurimmilta epäonnistumisilta välttyy, kunhan on rehellinen "alkuhaastattelun" aikana... :) Minulla ei inhokkeja niin kovasti ole, ja etenkin viime aikoina olen huomannut, että lähes tulkoon kaikki aiemmatkin inhotukset ovat laantuneet (onkohan se merkki vanhenemisesta... :)), ja pystyn syömään oikeastaan mitä vaan. Niinpä ilmoitin tarjoilijalle, että niin kauan kunhan lautaseni ei ole täynnä raakaa sipulia tai sammakon jalkoja, ollaan ihan turvallisella maaaperällä... :) 

Eteemme ilmeistyi illan aikana 5 eri lautasta + juustolautanen ennen jälkkäriä. Minä, nokkelana tyttönä, tietty unohdin salaman kamerasta kotiin, joten illan hämärtyessä, en saanut enää annoksista kuvia... ja annosten sisältöä on tosi vaikea muistaa, sillä raaka-aineet olivat melko epätavallisia. Muistan hanhenmaksakeiton, jossa oli porkkanankukkasia :) ja, että jälkkärissä oli Verbenin kukkasista tehtyä jäätelö...

Ilta oli kokemuksena ihan huikea, ja tässä ravintolassa ei ainakaan voi valittaa, että menu olisi aina sama vanha! :)

Syksy saapui Pariisiin viime tiistaina, ja ilmat kylmeni tosi paljon, joten viime päivinä on saanut lisätä lisää kerroksia pukeutumiseen... Hameella tarkenee vielä hyvin, mutta polvisukat kyllä lämmitti kivasti! Ei tästä ilmasta tosin oikein ota selvää, kun tänään taas aurinko tuntuu paistavan pilvettömältä taivaalta ja lämpötilan on lupailtu kohoavan yli +20 asteeseeen... 

Hyvää viikonloppua kaikille!!

Bisous,
Riikka

Pako Pariisista, osa 2

Pako Pariisista, osa 2 alkoi suununtaiaamulla kello 8 juoksulenkillä rannalla. Tiedän, aika kuullostaa aika järjettömältä (ainakin B:n mielestä), mutta haluttiin mennä rannalle laskuveden aikaan, jotta päästäisiin juoksemaan läheisille saarille. Ensimmäiselle saarelle päästiin helposti, mutta toiselle mentäessä oltiin kuitenkin jo liian myöhässä; lenkkitossut olisi kastunut sinne mentäessä, ja voi olla, että takaisin olisi jo jouduttu uimaan, nimittäin sen verran vauhdikkaasti tuo vesi nousee (lasku-ja nousuveden välinen korkeusero täällä on huimat  4 metriä, ja vaiheet seuraavat toisiaan joka 6. tunti). No me sitten tyydyttiin vain juoksemaan rantaa ja kaupunkia ympäröiviä kallioita ja muuria pitkin.

Aamupala tarjoiltiin lähibaarin terassilla ihanan pinkissä tunnelmissa, ja voi että, kun kaikki maistui niin hyvälle pienen juoksupyrähdyksen jälkeen. Olen omaksunut vähän liiankin hyvin tuon ranskalaisen leivän syönnin, etenkin viikonloppuaamiaisella voisin syödä patonkia nutellalla ja hillolla vaikka kuinka ja paljon... Että se siitä paljon puhutusta karppaamisesta, täällä ei sellaista voi edes suunnitella! En ainaskaan minä, kun houkutuksia on liikaa joka puolella ja koko ajan!!! Yritin itseasiassa aikanani selittääkin B:lle vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, ja sain vastauksena lautasen kokoiset silmät ja "What? No bread? No, mais c'est pas possible!!!!" :-D Että se siitä sitten!

Aamupalan jälkeen otettiin auto ja lähdettiin läheiselle rannalle hiukan kaupungin ulkopuolelle... Aivan älyttömän kaunis ranta, mutta vesi edelleen aivan yhtä älyttömän kylmää, joten täälläkin tyydyin vain tuohon auringonpalvontaan, enkä kyllä oikeastaan muuta tarvitsekaan, kunhan on hyvä lehti tai kirja ja ihana auringon tuoma lämpö iholla... <3 

Rannalla makoilun jälkeen suunnattiin ennen kotimatkaa Mont Saint-Micheliin, luostarisaarelle, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle. Saari on itsessään aika vaikuttava ilmestys, mutta muurien sisälle päästessä, ainakin minulle oli pettymys, että saaresta on tullut täydellinen turistirysä. Ihanat vanhat kujat on tungettu täyteen matkamuistomyymälöitä ja muita rojukauppoja... Saarella oleva valtava luostari olisi varmastikin ollut hieno nähdä myös sisältä, mutta olimme taas liikkeellä liian myöhään, ja ovet oli suljettu... 

No kotimatka ei sitten sujunutkaan ihan samalla tavalla, kuin viimeksi "rantaviikonlopulta" tullessa, ja ironista on se, että viime kerralla olimme aivan varautuneita liikenneruuhkiin, sillä olimme liikkeellä juuri loppuiltapäivästä ja alkuillasta, ja ajankohta oli vielä suurimman lomakauden päätös, kun taas tällä kertaa totesimme Mont Saint-Micheliltä lähtiessä, että on tosi myöhä, mutta onneksi sitten ainakin saamme ajella rauhassa. Mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään... Ranskassa moottoritiet ovat maksullisia, ja nämä tietullipaikat, joissa maksu suoritetaan, ovat pahimpia pullonkauloja. Ensimmäiseen ruuhkaan jouduimme jopa 200 kilometriä ennen Pariisia, kun tietullin olivat tukkineet kaikki kotiin palaavat pariisilaiset, jono oli noin kahdeksan kilometriä pitkä... Tullin jälkeen liikenne alkoi taas kulkemaan, kunnes Pariisin lähistölle saavuttaessa meitä odotti yli 20 kilometrin ruuhkajonot! Siinä sitten madeltiin, ja voitte kuvitella, että oli lopulta ihana päästä kotiin!! 

Viikonloppureissut ovat ihania, sillä ne tuntuvat aina pieniltä lomilta, kun lähtee jonnekin muualle! Mutta toisaalta taas ne eivät usein ole kovinkaan "rentouttavia", sillä nähtävää on usein liikaa kahdeksi päiväksi, ja sen vuoksi viikonlopun jälkeen meneekin pari päivää vähän niinkuin unessa reissusta toipumiseen...   

...ja sitten sen jälkeen voikin jo alkaa suunnittelemaan seuraavaa viinkonloppua! Hih! ;-D 

Pus*

Riikka

Pako Pariisista, osa 1

Elikkäs säätiedotuksen innostamina starttattiin perjantaina auto töiden jälkeen kohti Saint-Maloa, joka sijaitsee Bretagnessa Ranskan luoteisrannikolla. Noin neljän tunnin ajomatka meni hyvin, tosin loppuvaiheessa minä siirryin rattiin Suomi-Ranska -pelin alkaessa radiosta, ja huomaamattani (lue: ihailin värikästä taivasta, ja yritin ymmärtään jalkapallopelin ranskankielistä selostusta) posottelin reilut 30 kilometriä Saint-Malo -liittymän ohi, onneksi B rupesi katselemaan paikan nimiä, sillä muuten en tiiä mistä oltaisi itsemme löydetty... :) Mutta lopulta päästiin turvallisesti perille! :) 

Saint-Malo itsessään on aivan ihana kaupunki, me tosin lähinnä tutustuttiin vain muurin ympäröimään vanhaan kaupunkiin, sen rantoihin ja ympäröiviin saariin. Lauantaipäivä vietettiin kaupunkiin tutustuen ja rannalla loikoillen. Vesi oli aivan mahdottoman kylmää, joten minä tyydyin pysyttelemään visusti peitolla löhöillen ja syysmuotia ahmien... :)

Rannalta palatessa löydettiin hauskan rento rommibaari, jossa käväistiin helpottamassa janoa... ja B leikki kameran asetusten kanssa! :)

Illalla auringon laskiessa huomasi, ettei se syksy kuitenkaan ole niin kovin kaukana. Ainaisena vilukissana olin onnellinen paksusta villatakistani ja oi niin rakkaista saappaistani! <3

Aperopaikaksi bongattiin kiva pikkubaari. En malttanut olla ottamatta valokuvia kaikista hauskoista yksityiskohdista, ja baarin omistaja kertoi, että hän on löytänyt kaikki baarin "tilpehöörit" erilaisilta kirpputoreilta ja markkinoilta... 

Kyllä sitä vaan kummasti ehtii yhdessä päivässäkin touhuamaan... Sunnuntaina sitten vaihdettiinkin hiukan maisemaa, mutta siitä vähän myöhemmin!

Nyt kauniita unia ja kullan kuvia!

Pus*

Riikka

My Little Paris

Löysin My Little Paris -kirjan aivan sattumalta kirjakaupassa pyöriessäni. Selailin sitä hetken, totesin sen vaikuttavan hauskalta ja kävelin se kädessäni kassalle. Kotona enemmän lueskeltuani huomasin, että taustalla on paljon enemmän. Lukekaapas eteenpäin, sillä.... 

...tämä menestystarina on aivan huikea! My Little Paris sai alkunsa Fany Péchiodatin ystävilleen lähettämistä sähköpostiviesteistä, jotka sisälsivät erilaisia menovinkkejä Pariisista; mitä tehdä ja mihin mennä. Muutama päivä ensimmäisen viestin lähettämisen jälkeen, Fany sai viestejä kymmeniltä tuntemattomilta tytöiltä, jotka pyysivät päästä mukaan hänen postituslistalleen! Fiksuna tyttönä Fany tajusi istuvansa aarrearkun päällä ja laittoi toimeksi. :) Hän perusti tiimin siskonsa Amandinen ja taiteilija ystävänsä Kanako Kunon kanssa, ja näin syntyi My Little Paris!! Nyt My Little Paris on kasvanut valtavasti ja saavuttanut huikean suosion. Päivittäisen sähköpostiuutiskirjeen (uskokaa tai älkää, mutta postituslistalla on tällä hetkellä yli 800 000 ihmistä!!!) lisäksi My Little Parisilla on nyt muun muassa kaksikieliset nettisivut, englanninkieliset sivut löytyy täältä. 

Kirjojen ja nettisivujen kuvittamisesta vastaa japanilainen taiteilija Kanako Kuno.

My Little Paris -kirja on täynnä hauskoja vinkkejä Pariisista. Vinkit vaihtelevat kalapedikyyristä ravintoloihin ja taas "salaisista" outlet-osoitteista kiinalaiseen pariskuntaan, joka tulee kotiisi ja muuttaa sen tunnin ajaksi kiinalaiseksi spaksi. :) Löytyypä sieltä jopa ryhmä isoäitejä, jotka kutovat sinulle mittatilaustyönä vaikka lapaset ja pipon! :) Itse olen kokeillut monesti kirjassa suositeltuja ravintoloita, löysin esimerkiksi varmastikin Pariisin parhaan pizzerian (La Cerise sur la Pizza) ja vielä aivan meidän kulmilta. Perjantai-iltana saat pizzan lisäksi nauttia myös pizza-akrobatiasta, kun pizzamestarit osoittavat taidonnäyteitään ulkona kadulla ravintolan edessä! :) 

Nyt sivuja selaillessani bongasin osoitteen, josta voi vuokrata tandemin... :) Siinä olisikin hyvä suunnitelma seuraavalle vapaalle ja aurinkoiselle sunnuntaille, kurvailla tandemilla ympäri Pariisia! ;-)

Tästä kirjautumalla jokainen voi saada englanninkielisen uutiskirjeen joka viikko sähköpostiinsa. Eikä tämä ole tarkoitettu ainoastaan Pariisissa asuville, sillä kuten nettisivuillakin sanotaan: 

"Paris is not just a city, it's an attitude! 
Wouldn't you just love to add a Parisian touch to your life? 
Our team of Parisians keeps you up to date about everything that's happening in our city: secret boutiques, inventive restaurants, hidden treasures and latest trends. 

You might not be in Paris, but we'll make sure you feel like a real Parisienne! Sign up and receive a touch of Paris in your mailbox every week. It's free!"

Eihän sitä täällä asuvanakaan ehdi kaikkia vinkkejä kokeilemaan, mutta nämä sähköpostit ovat tosi piristäviä muiden postien joukossa. Kesken työpäivän on kiva pysähtyä muutamaksi minuutiksi ja kuvitella itsensä Pariisin vanhimman puun juureen lueskelemaan tai rentoutumaan kalapedikyyriin, jossa voi samalla ihailla näkymää Eiffel-tornille. Tämän muutaman minuutin mielikuvitusmatkailun jälkeen olo tuntuu jo paljon kevyemmältä! :)

Ja sitä paitsi täältähän saa aivan mielettömiä ideoita seuraavaa Pariisin matkaa varten! :-D

Kuvat: My Little Parisin nettisivuilta

Pus* Riikka