Pako Pariisista, osa 2

Pako Pariisista, osa 2 alkoi suununtaiaamulla kello 8 juoksulenkillä rannalla. Tiedän, aika kuullostaa aika järjettömältä (ainakin B:n mielestä), mutta haluttiin mennä rannalle laskuveden aikaan, jotta päästäisiin juoksemaan läheisille saarille. Ensimmäiselle saarelle päästiin helposti, mutta toiselle mentäessä oltiin kuitenkin jo liian myöhässä; lenkkitossut olisi kastunut sinne mentäessä, ja voi olla, että takaisin olisi jo jouduttu uimaan, nimittäin sen verran vauhdikkaasti tuo vesi nousee (lasku-ja nousuveden välinen korkeusero täällä on huimat  4 metriä, ja vaiheet seuraavat toisiaan joka 6. tunti). No me sitten tyydyttiin vain juoksemaan rantaa ja kaupunkia ympäröiviä kallioita ja muuria pitkin.

Aamupala tarjoiltiin lähibaarin terassilla ihanan pinkissä tunnelmissa, ja voi että, kun kaikki maistui niin hyvälle pienen juoksupyrähdyksen jälkeen. Olen omaksunut vähän liiankin hyvin tuon ranskalaisen leivän syönnin, etenkin viikonloppuaamiaisella voisin syödä patonkia nutellalla ja hillolla vaikka kuinka ja paljon... Että se siitä paljon puhutusta karppaamisesta, täällä ei sellaista voi edes suunnitella! En ainaskaan minä, kun houkutuksia on liikaa joka puolella ja koko ajan!!! Yritin itseasiassa aikanani selittääkin B:lle vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, ja sain vastauksena lautasen kokoiset silmät ja "What? No bread? No, mais c'est pas possible!!!!" :-D Että se siitä sitten!

Aamupalan jälkeen otettiin auto ja lähdettiin läheiselle rannalle hiukan kaupungin ulkopuolelle... Aivan älyttömän kaunis ranta, mutta vesi edelleen aivan yhtä älyttömän kylmää, joten täälläkin tyydyin vain tuohon auringonpalvontaan, enkä kyllä oikeastaan muuta tarvitsekaan, kunhan on hyvä lehti tai kirja ja ihana auringon tuoma lämpö iholla... <3 

Rannalla makoilun jälkeen suunnattiin ennen kotimatkaa Mont Saint-Micheliin, luostarisaarelle, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle. Saari on itsessään aika vaikuttava ilmestys, mutta muurien sisälle päästessä, ainakin minulle oli pettymys, että saaresta on tullut täydellinen turistirysä. Ihanat vanhat kujat on tungettu täyteen matkamuistomyymälöitä ja muita rojukauppoja... Saarella oleva valtava luostari olisi varmastikin ollut hieno nähdä myös sisältä, mutta olimme taas liikkeellä liian myöhään, ja ovet oli suljettu... 

No kotimatka ei sitten sujunutkaan ihan samalla tavalla, kuin viimeksi "rantaviikonlopulta" tullessa, ja ironista on se, että viime kerralla olimme aivan varautuneita liikenneruuhkiin, sillä olimme liikkeellä juuri loppuiltapäivästä ja alkuillasta, ja ajankohta oli vielä suurimman lomakauden päätös, kun taas tällä kertaa totesimme Mont Saint-Micheliltä lähtiessä, että on tosi myöhä, mutta onneksi sitten ainakin saamme ajella rauhassa. Mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään... Ranskassa moottoritiet ovat maksullisia, ja nämä tietullipaikat, joissa maksu suoritetaan, ovat pahimpia pullonkauloja. Ensimmäiseen ruuhkaan jouduimme jopa 200 kilometriä ennen Pariisia, kun tietullin olivat tukkineet kaikki kotiin palaavat pariisilaiset, jono oli noin kahdeksan kilometriä pitkä... Tullin jälkeen liikenne alkoi taas kulkemaan, kunnes Pariisin lähistölle saavuttaessa meitä odotti yli 20 kilometrin ruuhkajonot! Siinä sitten madeltiin, ja voitte kuvitella, että oli lopulta ihana päästä kotiin!! 

Viikonloppureissut ovat ihania, sillä ne tuntuvat aina pieniltä lomilta, kun lähtee jonnekin muualle! Mutta toisaalta taas ne eivät usein ole kovinkaan "rentouttavia", sillä nähtävää on usein liikaa kahdeksi päiväksi, ja sen vuoksi viikonlopun jälkeen meneekin pari päivää vähän niinkuin unessa reissusta toipumiseen...   

...ja sitten sen jälkeen voikin jo alkaa suunnittelemaan seuraavaa viinkonloppua! Hih! ;-D 

Pus*

Riikka