Intiaanikesä

Eilen näkyi jo ensimmäisiä merkkejä syksystä, mutta tänään on aurinko taas paistanut pilvettömältä taivaalta, ja kun katselee loppuviikon ennusteita (lämpötilat huitelee +30 astetta), ei syksystä ole tietoakaan. Viikonlopuksi lupaillaan niin kesäistä, että pohdittiin josko sitä pitäisi huristella autolla kohti merenrantaa... Saapas nyt nähdä mitä oikein keksitään! :) 

Viime viikonloppuna laiskaa lauantaita seurasi rentouttava sunnuntai. Käytiin aamulla hiukan juoksentelemassa, ja iltapäivällä pyörähdettiin läheisillä antiikki- ja sekatavaramarkkinoilla. Minulla on jo kauan ollut hakusessa jonkinnäköisiä säilytyskoreja (olen haaveillut löytäväni kauniin vanhan nahkaisen matkalaukun ja vanhoja hattulaatikoita), mutta vieläkään ei tärpännyt... :( No mutta tässä kuitenkin vähän tunnelmia! 

...ilmeisesti mulla on jonkinasteinen kummallinen syksyn kaipuu, kun en millään enää laittaisi sandaaleja jalkaan, vaan nuo saappaat vetää kovasti puoleensa! :)

Jotakuta meidän naapurirapussa odotti suloinen teksti jalkakäytävällä sunnuntaiaamulla, se menisi varmaan jotenkin näin suomeksi sanottuna: "Hyvää päivän jatkoa kaunis tyttöni, olkoon elämäsi nautinto..." (ai kauheeta, kun kuullostaa tönköltä, englanniksi se kuullostaa ehkä paremmalta: "Have a nice day my beauty, may your life be a delight..."

Tänään illalla terassin/parvekkeen puuttuessa pakattiin illallinen mukaan, ja mentiin istuskelemaan läheiseen puistoon. Menuuseen kuului pinaattivuohenjuustopiirakkaa ja salaattia, ja jälkkäriksi sunnuntaina leipomaani mustikkapiirakkaa. Olen ollut pienen painostuksen alla Suomen matkasta lähtien, jossa nautiskelimme joka päivä äitini leipomia herkkuja. Olen saanut useaan otteeseen kuulla jälkeenpäin, kuinka hyviä ne olivat, ja että onkohan niitä vaikea tehdä... :) Tyhmempikin tajuaa vihjeen, joten sitten viimein sunnuntaina päätin "ryhdistäytyä", ja leivoin mustikkapiirakan! :)

Pusuja!

Riikka