Keltaisilla yksityiskohdilla maustettuna

Pariisi on edelleenkin niin syksyisen näköinen; ei kyllä helposti arvaisi, että kalenterista käännettiin sivu jo joulukuun puolelle. Toisaalta taas erityisesti tänä vuonna leudot joulukuun ilmat ovat enemmän kuin tervetulleita, sillä tuo takkien sulkeminen alkaa olemaan minulle koko ajan haastavampaa ja haastavampaa, heh! Onneksi vaatekaappiini on löytänyt tiensä muutama viitta, jotka vielä mahtuvat kiinni, joten ei sentään tarvitse hytistä vilusta. Sunnuntaina päälle valikoitui viime talven alennusmyynneistä löytynyt Mangon ruudullinen viitta. Ruudun kaveriksi lisäsin pieneksi tehosteeksi 3/4-hihaisen neuleen alle vilkkumaan mustavalkoista raitaa, jota vielä korostin sinapinkeltaisilla nahkahanskoilla.

Nahkahanskat ovat muuten ihan sävy sävyyn Dr. Martensien tikkausten kanssa. Tosin tätä yksityiskohtaa ei varmaan kyllä huomaa kukaan muu kuin tämä tyttö itse, hih! 

No huomaa tuota hanskojen mätsäystä kenkien tikkauksiin kukaan tai ei :), hanskat kuitenkin jo itsessäänkin herättävät varmasti huomion. Tällaiset pienet jutut ovat mielestäni aina kiva keino piristää muuten yksinkertaista asukokonaisuutta. Toki mustavalkoisen ja farkun yhdistelmä toimii jo ihan yksinäänkin, mutta  pienet yksityiskohdat tuovat aina mukanaan sellaista pientä jujua...

Viitta: Mango / Farkut: Asos Maternity / Neule: Zara / Trikoopaita: H&M / Kengät: Dr. Martens / Huivi: Lafayette Collection / Hanskat: H&M / Laukku: Lancel

Kurkistus olohuoneeseen

Sain viime viikolla vihdoin hankittua haluamani tyynyt olohuoneen sohvalle, ja muutenkin kaikki alkaa vihdoin olemaan hankittuna ja omalla paikallaan... Muuttohan oli toukokuussa, joten eihän siihen mennyt kuin vaatimaton puolisen vuotta, heh! No, mutta joka tapauksessa, nyt sitten vihdoin päätin myös raottaa meidän  olohuonetta hieman täällä blogin puolella. Kuten kuvista voi päätellä, suosin sisustuksessa, yllätys yllätys, vaaleita sävyjä ja paljon puuta. Ranskalaiset ystävämme jaksavat aina huomauttaa, että tähän asuntoon astuessa tietää, että asukas on skandinaavi. Mutta sehän on pelkästään hyvä asia, eikös vain?

Tämän taulun olen ostanut jo vanhaan asuntoon, mutta siihen ei millään tahtonut löytyä sopivia kehyksiä, kunnes muutama kuukausi sitten silmäni osuivat ranskalaisen Kozielin kehyksiin, jotka tyylinsä puolesta istuvat täydellisesti taulun tyyliin, ja sävynsä puolesta taas meidän olohuoneeseen. :)

Kesällä sohvaa koristivat värikkäämmät sohvatyynyt, mutta nyt jotenkin ilmojen kylmetessä ja päivien pimentyessä aloin kaipaamaan maanläheisempiä sävyjä. Ja tiedä sitten johtuiko se kylmästä ilmasta vai mistä, mutta tyynyostoksilla mukaan tarttui myös tuo karvainen ystävä. :)

Tässä asunnossa televisio löysi paikkansa seinältä, ja pohdin pitkään mitä sijoittaisin TV:n alapuolelle, kunnes vastaus löytyi Muuton-moduuleista. Näiden moduulien idea on mielestäni aivan nerokas, sillä niistähän saa helposti muokattua niin tilaan kuin tilaan sopivan kokonaisuuden. Tällä hetkellä asustamme 70 neliötä Pariisissa, mutta eihän sitä tiedä vaikka hamassa tulevaisuudessa löytäisimme itsemme joskus Suomesta omakotitalon omistajina. Oli kodin koko sitten mikä hyvänsä, Muuto-sarjalle tulee varmasti aina käyttöä, koska sitä voi tarpeen tullen laajentaa ja muokata mielensä mukaan! Me like!! Ainuona miinuksena on, että en ole vielä keksinyt minne piilottaisin  nuo kodin ikuiset rumentajat, eli pakolliset elektroniset laitteet, kuten DVD-soittimen, TV-boksin ja internet-boksin. :(

Karttapallon pohjassa olevassa tarrassa on kirjoitettu "Use only for decoration purpose". Minä käytän tätä myös haaveiluun... <3

Artekin tuoli on "ennakkoperintöä" vanhemmiltani uudella verhoilulla. Tuoli on itseasiassa yksi kahdesta, mutta toinen on majoitettu tällä hetkellä B:n äidin luokse, sillä olohuoneessa loppuivat yksinkertaisesti neliöt kesken. Ehkäpä sitten joskus sinne tulevaisuuden omakotitaloon...? :)

 

Tässäpä siis pieni kurkistus olohuoneeseemme. Mitäs pidätte?

Raitaa raidan päälle

Viime viikonloppuna päälle eksyi raitaa oikein urakalla, vaikka tosin tuota vatsan seutua ei kyllä välttämättä enää tuolla tasaraidalla tarvitsisi korostaa, heh! Pukeutuminen alkaa kyllä tällä hetkellä kieltämättä olemaan jo hieman haastavaa, sillä päälle mahtuvat kappaleet alkavat olemaan melko harvassa. 

Onneksi Zarasta löytyi tämä villamekko, joka varmastikin  pelastaa nämä viimeiset raskausviikot mukavuudellaan ja lämpimyydellään. Saapas nähdä kuinka pahasti mekko venahtaa tuosta vatsan kohdalta, mutta toiveissa kuitenkin olisi, että käyttö voisi jatkua sitten myös raskausajan  jälkeenkin. Olen kyllä yllättävän hyvin selviytynyt koko raskausajasta ihan tavallisilla vaaatteilla, eikä tuolla äitiysosastolla ole pahemmin tarvinnut vierailla. Itseasiassa vaatekaappiin ovat löytäneet tiensä ainoastaan kahdet äitiysfarkut ja muutamat äitiyssukkahousut, muuten olenkin selviytynyt ihan normivaatteilla. :)

Takki: Maje / Mekko: Zara / Pipo: Zara / Huivi: Monoprix / Saappaat: Ash / Laukku: Lancel

Villakangastakki oli viime talvinen unelma Majen valikoimasta, ja miellyttää silmää kyllä edelleenkin. Se on hassua miten jotkin vaatekappaleet iskostuvat päähän heti, ja tämä takki on hyvä esimerkki siitä. Muistan kuinka törmäsin siihen vuosi sitten syksyllä, ja siitä lähtien se kummitteli jatkuvasti ajatuksissani viikkokaupalla. Takki oli melko arvokas, joten harkitsin ostoa kyllä melko pitkään, mutta toisaalta taas en usko, että muutakaan mahdollisuutta kuin sen omaksi hankkiminen olisi ollut, nimittäin sen verran pahanlaatuisen pakkomielteen olin siitä itselleni onnistunut kehittämään. No mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä takki oli jo kovassa käytössä viime talvena, ja hymyssä suin kaivoin sen myös tänä syksynä talvivarastoilta takaisin vaatekaappiin. :)

Taianomainen Sacré Cœur

Eksymme ihan liian harvoin Montmartelle, enkä edes tiedä miksi. Onneksi sentään lähes aina, kun meillä on Pariisin vierailijoita suunntaamme yleensä edes yhtenä iltana Sacré Coerin juurelle ihailemaan Pariisin yli avautuvaa näkymää.

Myös itse Sacré Coeur on melko vaikuttava rakennus, ja tunnelma kirkon ympärillä on melko taianomainen, ehkä jopa hieman aavemainen. :) Suosittelen siis ehdottomasti suuntaamaan Amélie leffan maisemiin, mikäli vierailet Pariisissa.

Vaaleanpunaiset angoraunelmat

Vaaleanpunainen on palannut viime aikoina tuonne näytösten lavoille, mutta minulle se on aina ollut hiukan vaikea väri. Toisaalta etenkin sellainen tosi hailea kanervan sävy on aina viehättänyt, mutta jotenkin koen aina, että erityisesti vaaleiden hiusten kanssa vaaleanpunaisen kanssa pitää olla ihan super varovainen... Jotenkin siitä saattaa niin helposti tulla hiukan sellainen barbie-fiilis, joka ei sitten ainakaan omasta mielestäni ole kyllä millään lailla mairitteleva. :)

Nyt sitten kuitenkin ihastuin H&M:ltä bongaamiini vaaleanpunaisiin angora-unelmiin, joissa vaaleanpunainen on hauskasti yhdistetty yhteen lempiväriini eli tuollaiseen sinapin keltaiseen. Tämä yhdistelmä karkottaa mielestäni kaikki beibi- ja barbie-vibat, ja vaaleanpunainen saa ihan uuden fiiliksen.

Täällä Pariisissakin on viime päivinä lämpötilat vain jatkaneet tippumistaan, ja tuuli tuntuu menevän aivan suoraan luihin ja ytimiin, joten tuo angoran tuoma lämpö on enemmän kuin tervetullut. Uloslähtiessä tekee mieli vain lähinnä kietoutua päästä varpaisiin kaikkeen pehmeään ja lämpimään, ja paljastaa kylmälle tuulelle vain pieni nenänpää. :)

Käteen tarttui Vanessa Brunon laukku, jonka materiaalin ja värityksensä puolesta olen oikeastaan aina mieltänyt "kesäkassiksi", mutta jostain syystä se tuli nyt mieleeni ja kaivoin sen jo talvitelakoilta tuohon käsipuoleen roikkumaan ja taidanpa pitää sen vielä tuossa lähistöllä enkä päästä ihan vielä takaisin talviunille.

Takki: Zara / Farkut: Asos Maternity / Pipo ja huivi: H&M / Laukku: Vanessa Bruno / Kengät: Jonak

Mites siellä koti-Suomessa, jokos ensilumi on maassa? <3

Koti-ikävä

Huh, onpas aika vierähtänyt nopeasti. Sain viime viikon lopulla vanhempani ja tätini miehineen vieraaksi, ja sen jälkeen aika onkin kulunut tietokoneen edessä istumisen sijaan heidän seurastaan nauttien. Vieraiden saaminen Suomesta on aina ihanaa, mutta jotenkin tässä raskauden loppuvaiheessa se alkaa vielä saamaan ihan erityisiä piirteitä, läheisten läsnäolo tuntuu erityisen hyvältä.

Vieraiden lisäksi sain muitakin tuomisia Suomesta, ja yksi ihanimmista oli ystävieni minulle kokoama kirja. Tätä lueskellessa tuntui kuin ystävät olisivat heti hieman lähempänä, ja olenkin vierittänyt kyyneleen jos toisenkin näiden sivujen seurassa. <3

Koti-ikävä, jonka läheisten kaukana olo aiheuttaa, on yksi ulkomailla asumisen varjopuolista. Normaalisti kuitenkin käyn Suomessa tasaisin väliajoin kyseistä ikävää lievittämässä, mutta nyt raskaudesta johtuen vietän seuraavat kuukaudet tiiviisti täällä Ranskan maalla, ja seuraava Pohjola-vierailu ajoittuukin vasta ensi kevään puolelle. Tästä johtuen (ja nuo raskaushormonit :) eivät varmastikaan auta asiaa) ikävä tuntuu tällä hetkellä välillä normaalia vaikeammalta, joten on varmastikin helppo ymmärtää miksi kirja tuntui tällä hetkellä niin erityisen ihanalta.

Ei kulu päivääkään, etteikö ystäväni olisi ajatuksissani, ja välillä olisi tietysti ihana jutustella ihan vieretysten ja rutistaa kunnolla, mutta tärkeintä on kuitenkin tietää, että välimatkasta huolimatta ne ystävät ovat ja pysyvät eikä kilometrit välissä muuta sitä asiaa miksikään.

Olen kuulkaas onnentyttö, jolla on maailman ihanimmat YSTÄVÄT! <3 Kiitos, että olette olemassa!

DIY: Bébén villasukat ja tumput

Nyt on pakko hehkuttaa, sillä sain juuri kunnialla päätökseen ensimmäiset villasukkani sitten seitsemännen luokan käsityötuntien. Ja vaikka ehkä tuo vauvamalli on pienempi, niin ei se kyllä sitä yhtään helpommaksi tee... Aika pientä piipertämistä se nimittäin on. :)

Villasukkien ohje löytyi täältä, eikä kyse olekaan ihan mistä tahansa sukista, vaan niiden tarina juontaa juurensa aina vuoteen 1940 saakka. :) Lanka nyt ei ollut ihan samaa kuin ohjeessa, ja puikotkin olivat 2,5 sijasta kokoa 3, mutta eipä se lopputulosta haitannut. Valmiit sukat "tuunasin" vielä tuollaisilla puunapeilla, tosin tajusin tuossa kuvia ottaessa, että tuon toisen sukan napit olisi voinut laittaa toiselle puolelle, jotta ne olisivat kummankin sukan ulkosyrjässä... Blondi mikä blondi! :)

Sukkien lisäksi innostuin vielä väkertämään pienet tumputkin, joihin löysin ohjeen Piipertäjät-blogista. Myös nämä päivitin samaisilla puunapeilla kuin villasukatkin, ja lisäksi virkkasin vielä tuon nauhan tumppujen välille, jotta ne pysyvät paremmin tallessa.

Minuun on tainnut purra pieni neulontakärpänen, sillä aloitin jo tilkkutäkinkin neulomista. Se tosin on hieman isompi projekti, joten keskenjäämisen riski on hieman isompi.. Katsotaan nyt miten käy!