Huh, onpas aika vierähtänyt nopeasti. Sain viime viikon lopulla vanhempani ja tätini miehineen vieraaksi, ja sen jälkeen aika onkin kulunut tietokoneen edessä istumisen sijaan heidän seurastaan nauttien. Vieraiden saaminen Suomesta on aina ihanaa, mutta jotenkin tässä raskauden loppuvaiheessa se alkaa vielä saamaan ihan erityisiä piirteitä, läheisten läsnäolo tuntuu erityisen hyvältä.
Vieraiden lisäksi sain muitakin tuomisia Suomesta, ja yksi ihanimmista oli ystävieni minulle kokoama kirja. Tätä lueskellessa tuntui kuin ystävät olisivat heti hieman lähempänä, ja olenkin vierittänyt kyyneleen jos toisenkin näiden sivujen seurassa. <3
Koti-ikävä, jonka läheisten kaukana olo aiheuttaa, on yksi ulkomailla asumisen varjopuolista. Normaalisti kuitenkin käyn Suomessa tasaisin väliajoin kyseistä ikävää lievittämässä, mutta nyt raskaudesta johtuen vietän seuraavat kuukaudet tiiviisti täällä Ranskan maalla, ja seuraava Pohjola-vierailu ajoittuukin vasta ensi kevään puolelle. Tästä johtuen (ja nuo raskaushormonit :) eivät varmastikaan auta asiaa) ikävä tuntuu tällä hetkellä välillä normaalia vaikeammalta, joten on varmastikin helppo ymmärtää miksi kirja tuntui tällä hetkellä niin erityisen ihanalta.
Ei kulu päivääkään, etteikö ystäväni olisi ajatuksissani, ja välillä olisi tietysti ihana jutustella ihan vieretysten ja rutistaa kunnolla, mutta tärkeintä on kuitenkin tietää, että välimatkasta huolimatta ne ystävät ovat ja pysyvät eikä kilometrit välissä muuta sitä asiaa miksikään.
Olen kuulkaas onnentyttö, jolla on maailman ihanimmat YSTÄVÄT! <3 Kiitos, että olette olemassa!
Kivaa, että sinulla oli ystäviä kylässä! Ymmärrän kyllä, että ikäväsi on suuri ja miten mukavaa olisi puhua vauvajutuista ystäville omalla äidinkielellä. Onhan se hyvin erityinen asia. Tuo saamasi lahja on kyllä ihana! Mietinkin tuossa, että joko vauva on tullut, kun sinusta ei mitään kuulunut. Mukavaa loppuraskauden aikaa sinulle!
VastaaPoista