Kodin uusi asukas

Meillä on uusi asukas olohuoneessa. :) Olen ihastellut kyseistä lamppua jo pitkään, niin kaupan hyllyllä kuin ystäväni olohuoneessakin <3, mutta koska lamppu on kuin koru, se tarvitsee mielestäni ympärilleen tilaa, ja edellisestä 35 neliön asunnostamme ei oikein löytynyt sen arvoista paikkaa. Mutta nyt uuden isomman olohuoneen omistajana, tiesin tilaisuuteni koittaneen, ja viime viikonloppuna marssinkin sitten vihdoin ostoksille. Lamppuhan on siis Feruccio Lavianin käsialaa, ja se kuuluu italialaisen Kartellin valikoimiin. Se on valmistettu polykarbonaatista, ja valikoimaan kuuluu läpinäkyvä malli tai useampia maalattuja versioita. Itselleni läpinäkyvä oli itsestäänselvä vaihtoehto, sillä lampun hahmokieli on jo niin voimakas, että värillisenä pelkäsin sen olevan liian silmiinpistävä ja raskas muuten vaaleassa ja puunsävyisessä asunnossamme. Ja olen enemmän kuin onnellinen valinnastani, sillä sen läpinäkyvyys tuo lamppuun tiettyä keveyttä, ja valo heijastaa ihanasti sen varjostimen poimuista. 

Muovinen ja melko "kylmä" lamppu on tavallaan erikoinen valinta minulta, sillä vaikka suosinkin sisustuksessa paljon valkoista, haluan aina puunsävyjä ympärille tunnelmaa lämmittämään. Olen aina pitänyt puusta materiaalina, mutta on hauska huomata, että muutettuani pois Suomesta, ihastukseni puuhun on kasvanut ihan uusiin mittasuhteisiin,  saammekin aina asunnostamme palautetta ranskalaisilta ystäviltämme sen skandinaavisesta hengestä. :) Ehkäpä yritän jotenkin alitajuisesti helpottaa koti-ikävää haalimalla kodista muistuttavia esineitä ympärilleni, tiedä sitä sitten. 

Mutta siis mitä nyt tällä hain takaa oli se, että kylmästä materiaalistaan huolimatta Bourgie istuu täydellisesti valkoisen ja puun muodostamaan sisustukseemme. Katsokaa nyt kuinka sulassa sovussa italialainen valaisin ja suomalainen Pentikin poro siinä pönöttää vieretysten! <3

Sunnuntaikuntoilua

Yksi uuden asunnon huippupuolista on se, että olemme vain lyhyen fillarimatkan päästä Vincennesin puistosta, ja siellä sijaitsevasta Daumesnilin "järvestä". Järven ympäri kiertävä lenkki on aivan huippu paikka viikonlopun juoksulenkeille, tosin  etenkin sunnuntaiaamuisin tuntuu, että puolella pariisilaisista on aina sama idea... Eikä tämä sunnuntai ollut poikkeus, puisto oli aivan täynnä. 

Lac Daumesnililla pääsee myös romanttiselle souturetkelle <3

Kiva puoli siinä on, että juokseminen sujuu ihan huomaamatta, kun katselee ihmisiä, vastaan tulee nimittäin jos jonkinnäköistä juoksijaa... ;-D Toisaalta taas tällaiset paikat, joissa juostaan ympäri lyhyehköä lenkkiä, ovat huonoja minulle, sillä ohimenevät juoksijat herättävät minussa ihan suunnatonta kilpailuviettiä... :) Huomaan, että juoksen koko ajan kovempaa ja kovempaa, kun yritän saavuttaa ihmisiä jotka ohitti minut. Tiedän, että se on tyhmää, mutta en vain voi mielelleni mitään. Taaskin sunnuntaina juoksin lenkin aivan liian kovaa, koska suivaannuin niin pirusti siitä, kun joku mamma paineli heti alussa minun ohi... ;) Noh, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, hih! :) 

Herrrrrkutellen...

Leipuri Hiiva täällä iltaa! :) En tiedä sitten onko se uusi tilavampi keittiö vaiko tuo internetin puuttuminen tähän viikkoon saakka tai sitten nämä jo ihan liian pitkään kestäneet sateet, mutta sisäinen pieni kokki/leipurini on taas nostanut päätään pitkän hiljaiselon jälkeen. :) Eilen uunin syövereissä paistui oi niin herkullinen juusto-rucola-pestofocaccia. Reseptin bongasin Pastanjauhantaa -blogista, jonka kokkausohjeet olen jo niin monesti toimiviksi todennut. Tosin täällä Ranskanmaalla kokkailuista ja etenkin leipomisista hieman haastavampaa tekee aina tuo tuotteiden lievä erilaisuus verratuna niihin koti-Suomen supermarkettien tarjontaan, ja esimerkiksi tuorehiivan löytäminen täällä ei olekaan ihan niin helppoa kuin heinänteko. No, tällä kertaa ohjekin onneksi sisälsi kuivahiivaa, mutta jottei se menisi kuitenkaan liian helpoksi, niin 1 pussi kuivahiivaa on Suomessa se 11 grammaa ja täällä ei pussista löytynyt painoa laisinkaan vain ohjeistus, jossa kehotettiin lisäämään pussin sisältö per 250 grammaa jauhoja... Eipä siinä sitten auta muu kuin alkaa harjoittamaan matikkaa... :)

No mutta siis Pastanjauhantaa -blogista lainattu ohje kuuluu seuraavasti: 
-350 g vehnäjauhoja 
-1 pss kuivahiivaa 
-1 tl suolaa 
-2 rkl extra vergine -oliiviöljyä 
-2 1/4 dl lämmintä vettä 
-pala parmesaania (esimerkiksi 150g) 
-rucolaa 
-pestoa 
-oliiviöljyä 
-pippuria

Jauhot, hiiva ja suola sekoitetaan kulhossa ensin keskenään. Öljy ja vesi sekoitetaan ja seos lisätään vähitellen taikinan joukkoon, niin että siitä tulee tasainen ja pehmeä. Taikinan tulisi irrota juuri ja juuri käsistä, tällöin jauhojen määrä on sopiva. Jotta taikinaan tulisi hyvä sitko, sitä kehotetaan "möyhimään" vähintään 10 minuutin ajan (tässä kohtaa minulla tuli pieni hiki, 10 minuuttia on tooooosiiii pitkä aika vaivata taikinaa... ;-D). Vaivattu taikina laitetaan nousemaan liinalla peitettynä lämpimään paikkaan. Alkuperäisessä ohjeessa kerrotaan taikinan nousevan tunnissa hyvin, vähintään kaksinkertaiseksi, minulla tosin nälkä voitti tässä vaiheessa, ja annoin taikinan nousta vain 40 minuuttia... :) 

Kohotuksen jälkeen taikinan ilmakuplat tulee piestä pois, jonka jälkeen taikina kaaviloidaan sentin paksuiseksi levyksi. Pinnalle sivellään ohuelti oliiviöljyä (taisin laittaa hieman ohutta enemmän ;-D), jonka jälkeen levyn toiselle puoliskolle levitetään täytteet. Taisin laittaa pestoa hieman liikaa, sillä yritin kuluttaa koko purkkia (tosin lopulta huomasin tämän mahdottomaksi), rucolaa rouhein pari isoa nyrkillistä,  ja parmesaania raastoin noin 150g. Ohjeen mukaan lisäsin vielä lopuksi hieman pippuria myllystä. Tämän jälkeen levyn toinen puoli taitetaan täytteiden päälle ja suljetaan hyvin reunoilta. Tämän jälkeen leipää kohotetaan jälleen liinan alla noin puoli tuntia, ja se kyllä tosissaan kasvaa lähes kaksin kertaiseksi. :) Tässä vaiheessa sovelsin ohjetta hieman, ja ennen uuniin menoa sivelin leivän pinnan vielä kevyesti oliiviöljyllä. Uunissa leipä viihtyy noin 180 asteen kuumuudessa ja noin 25 minuutin ajan. Ohjeissa annetaan hyvänä ohjeena, että leipä on valmis, kun kuorta koputettaessa kuuluu kumakan ontto ääni. Koputtelin, ja totta on! :) 

Tämä focaccia oli meidän ruokapöydässä menestys (tosin arvioijia oli vain me kaksi, mutta kuitenkin!). Uskon, että se pääsee toteutukseen toistekin! :)

Jour d'Hermès

Vannoin aiemmin henkeen ja vereen Chanelin Coco Mademoiselle hajuveden nimiin, enkä tosin edelleenkään päästä tästä tuoksusta irti, mutta taidanpa nyt ainakin kesän aikana kallistua Hermèsin uuden Jour d'Hermes tuoksun kannalle. Kuten olen jo aiemmin myöntänyt, olen melko laiska hajuvesien suhteen, ja koska vain yksinkertaisesti pidän tuosta Coco Mademoisellen tuoksusta niin kovasti, en juurikaan vietä aikaa parfuumiosastoilla nuuhkimassa.

Niinpä kohtaamiseni Jour d'Hermèsin kanssa oli sattuman kauppaa, sillä olin ystävieni kanssa matkalla illalliselle, kun päätimme käväistä pikaisesti Gallerie Lafayetten meikkiosastolla. Siellä käteeni löytyi kyseiseltä parfuumilta tuoksuva näytekortti, jonka hetken nuuhkailun jälkeen tiputin laukkuni pohjalle. Parfuumi näytekortissa kesti todella pitkään, ja niinpä muutaman viikon kassini tuoksuttelun jälkeen olin aivan koukussa tuohon ihanan raikkaan kukkaselliseen, ehkä hitusen sitruunaiseen tuoksuun, eikä siinä sitten auttanut muu kuin hankkia tuoksu omaksi. Nyt se kaunistaa ilmeellään uutta kylpyhuonettamme...

Back to normal life

Hip hei ja hurraa! Pahvilaatikot on purettu, melkein kaikki tavarat löytäneet omille paikoilleen, ja internetkin toimii taas. Kaipa tämä elämä alkaa tästä taas pikku hiljaa asettua normaaleihin uomiinsa. :) Tosin prioriteettilistan kärjessä pysyttelee edelleen asuntoon liittyvät asiat; uuden asunnon huoneet osoittautuivat vanhoja korkeammiksi, joten lamppujen paikalleen saamiseksi tarvitsemme korkeammat tikkaat, ostoslistalla pysyttelevät tuotteet ovat edelleen huonekalupainotteisia, sillä osa mööbeleistä uupuu edelleen ja ikkunat odottavat aurinkoista iltapäivää, jotta tämä tyttö innostuisi tarttumaan tuumasta toimeen ja saamaan akkunoiden lasit kiiltelemään. 

Tässä vaiheessa on ehkä havaittavissa pientä turnausväsymystä, kiitos kolmen Ikea-vierailun yhden viikon sisällä. Ensimmäisellä kerralla hankimme joukon uusia vaatekaappeja, saarekkeen keittiöön, keraamisen keittolieden (tai niinhän me luulimme) ja kaikkea pientä tilpehööriä. Toisella kerralla täydensimme edelliskerran unohduksia, ja viimeisellä kerralla kävimme vaihtamassa vahingossa saamamme kaasulieden siihen keraamiseen malliin... :)  Ikea on kiva juttu joo, mutta vain tiettyihin yksinkertaisiin juttuihin, kuten vaatekaappeihin, säilytysratkaisuihin jne. Onneksi nämä jutut onkin nyt hankittu, ja ne kodista vielä uupuvat jutut vaativatkin sitten hieman enemmän etsintää, harkintaa ja pientä säästämistä. Näkyvämpien huonekalujen haluan siis olevan hieman persoonallisempia, ja niitä varten olenkin valmis hieman odottelemaan että juuri se oikea tuote löytyy. Tällaisiin juttuihin kuuluvat esimerkiksi yöpöydät, sohvapöytä, matot ja lamput. Myös sohva ja nojatuolit kuuluisivat tähän joukkoon, mutta ne löytyvät onneksi jo vanhasta takaa... :)

Jutun kuvitus on viime viikonlopulta ihanasta Châteauneuf-en Auxoisin kylästä, sillä kuten jo mainitsin ilmassa on ollut pientä turnausväsymystä... Niinpä starttasimme auton viime perjantaina kohti Ranskan maaseutua. Vietimme rauhallisen viikonlopun B:n isän luona kaukana uudesta asunnosta, joka on vielä tulvillaan juttuja, jotka odottavat tekijää. Nyt akut on taas ladattu, ja energiaa riittää taas!

Kivaa alkuviikkoa kaikille!! :)

Netittömänä uudessa kodissa

Heippa kaikille ja anteeksi tämä totaalinen hiljaisuus, mutta muutto on vienyt kaiken (ja ihan oikeasti kaiken) energian eikä päiviin ole mahtunut juuri muuta. Lisäksi meillä ei ole VIELÄKÄÄN internettiä, joten sekin tekee postailusta hieman hankalampaa... :( yritän nyt ensimmäistä kertaa tätä mobiiliblokkausta, ja pyydän jo valmiiksi anteeksi, sillä en tiedä yhtään miltä ulkoasu mahtaa näyttää...

Muutto uuteen asuntoon on siis tehty, eli kaikki tavarat kannettu ja osa purettu, mutta paljon on vielä tekemistä. B nauroi, kun kannoin jo kukkapuskankin makuuhuoneeseen, mutta kun se on ainut huone joka näyttää jo asuttavalta, niin halusin laittaa edes sen niin nätiksi kun mahdollista. On ihana herätä aamulla ja ihastella valmista makuuhuonetta, totuus paljastuu sitten kun kävelee ovesta muihin huoneisiin. :)

Uusi asunto on myös niin paljon isompi, että olemme ostaneet muutamia uusia kaappeja, ja kuluttaneet ikuisuuden niiden kokoamiseen... Mutta mutta kyllähän tästä vielä ihana koti saadaan, kunhan suurin osa tavaroista vain saadaan paikalleen... Ja kunhan me vain saadaan se netti toimimaan, niin sitten kuullaan taas useammin!! :)

Pikainen kurkistus uuteen kotiin

Nopeat moikkaukset täältä muuttohässäkän keskeltä, viime päivinä ei tosiaan ole aikaa juuri mihinkään muuhun rittänyt, eikä olla vieläkään lähellä loppua. Sain otettua ihan kaikkiaan kaksi kuvaa eilen ennenkuin huomasin, että ilta on tullut eikä ilman valoja paljon enää kuvailla. Mutta toisaalta nämä kyllä ovatkin ne antoisimmat kuvat, sillä muuten kaikki onkin vielä vain tyhjää lattiaa ja tyhjiä seiniä. :) Tämän viikon loppuun olemme buukanneet muuttofirman roudaamaan kaikki suurimmat huonekalut, ja siihen samaan syssyyn yritämme sitten itse tuoda myös ne pienemmät. Olemme tosin jo aloittaneet pikkuhiljaa, sillä vanhassa asunnossamme tila ei vain riitä kaikille pahvilaatikoille, joten pakkaamme aina muutaman laatikon ja kuljetamme ne uuteen kotiin. 

Eli tämä ensimmäinen kuva on tulevasta makuuhuoneestamme. Rakastan tuota vanhaa takkaa, se tuo asuntoon ihanan pariisilaiskosketuksen. <3 Takka ei ilmeisestikään ole enää toiminnassa, mutta se ei haittaa, sillä ajattelin laittaa sen täyteen paksuja eri mittaisia kynttilöitä tunnelmaa tuomaan. <3

Tässä vielä ensi maistiainen keittiöstä, joka on samaa tilaa olohuoneen kanssa, juuri niin kuin halusimmekin. Mutta nyt tarvii taas juosta pakkaamaan! Toivottavasti teillä muilla oli hieman enemmän juhlan täyteinen vappu!