Sunnuntaikuntoilua

Yksi uuden asunnon huippupuolista on se, että olemme vain lyhyen fillarimatkan päästä Vincennesin puistosta, ja siellä sijaitsevasta Daumesnilin "järvestä". Järven ympäri kiertävä lenkki on aivan huippu paikka viikonlopun juoksulenkeille, tosin  etenkin sunnuntaiaamuisin tuntuu, että puolella pariisilaisista on aina sama idea... Eikä tämä sunnuntai ollut poikkeus, puisto oli aivan täynnä. 

Lac Daumesnililla pääsee myös romanttiselle souturetkelle <3

Kiva puoli siinä on, että juokseminen sujuu ihan huomaamatta, kun katselee ihmisiä, vastaan tulee nimittäin jos jonkinnäköistä juoksijaa... ;-D Toisaalta taas tällaiset paikat, joissa juostaan ympäri lyhyehköä lenkkiä, ovat huonoja minulle, sillä ohimenevät juoksijat herättävät minussa ihan suunnatonta kilpailuviettiä... :) Huomaan, että juoksen koko ajan kovempaa ja kovempaa, kun yritän saavuttaa ihmisiä jotka ohitti minut. Tiedän, että se on tyhmää, mutta en vain voi mielelleni mitään. Taaskin sunnuntaina juoksin lenkin aivan liian kovaa, koska suivaannuin niin pirusti siitä, kun joku mamma paineli heti alussa minun ohi... ;) Noh, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, hih! :)