Echarpe au motif pied-de-poule

En ole koskaan availlut niin paljon paketteja kuin lähiaikoina, kiitos tuon pikkumiehen. :) Paketeista on toinen toisensa jälkeen löytynyt mitä ihanimpia vaatteita pikku kundille, niin kuin asiaan tietysti kuuluu, mutta pakko myöntää, että sydäntä lämmitti myös melko paljon, kun yksi ranskatar-ystäväiseni kiikkuttikin vuorostaan lahjan uudelle äidille. <3 Paketista paljastui kuvissa näkyvä ihanan muhkea kukonaskelkuvioinen huivi.  Lahjaan liittyy myös hauska taria, sillä ystäväni työskentelee Diorilla, ja kukonaskelkuviostahan on tehnyt ikonisen juuri Christian Diorin vuonna 1959 suunnittelemat kengät. Ihmekös siis, että ystäväiseni oli valinnut juuri tuon huivin.

Minä olen aina ollut hieman hurahtanut kukonaskelkuvioon, tai ranskalaisittain kutsuttuna pied-de-poule -kuvioon, ja nyt ihastukseni pääsi taas valloilleen uuden huivin ansiosta. Mustavalkoinen on aina tyylikästä, ja tuollaisena selkeänä kuvioina se tuoma särmää niin asuun kuin asuun. Itseasiassa housutkin ovat pienempää pied-de-poule -kuosia, se ei vain valitettavasti kuvista oikein käy ilmi… :(

Huivi: Promod / Takki: Comptoir des Cotonniers / Housut: Zara / Kengät: Sonia Rykiel / Hanskat: H&M

Mutta siis kuten sanottu, kaulan lämmittämisen lisäksi huivi lämmitti myös sydäntä sen verran, että taidanpa ottaa kaveristani mallia, ja seuraavalla kerralla vauvan syntyessä lähipiiriin taidankin muistaa vauvan sijasta uutta äitiä… Muut pitävät kuitenkin huolen siitä vauvan muistamisesta. ;)

***

Instead of bringing something for the new baby, one of my friend brought something for the new mother. :) I LOVED THE GESTURE AND THE SCARF!!!

"Paluu arkeen"

Taas kerran on vierähtänyt tovi viime kerrasta, mutta josko nyt elämä alkaisi "palautua normaaliin arkeen" (en tosin tiedä voinko sanoa palautua normaaliin arkeen, kun tämän hetkisessä arjessa kaikki on melko uutta); lomat ovat ohi, B on palannut töihin ja arki pikkumiehen kanssa on alkanut rullaamaan ihan mukavasti. Mutta se on kyllä sanottava, että päivät vauvan kanssa, ainakin tässä vaiheessa, sujahtavat ohi ihan luvattoman nopeasti. Eihän sitä oikein muuta saa aikaiseksi kuin ehkä pari kävelylenkkiä, paljon syöttämistä ja vaipanvaihtoa, ja loppuaika meneekin sitten siinä, kun seurustelee pikkumiehen kanssa. Meidän vauveli ei nimittäin paljon päivisin nuku muuta kuin ulkoillessa, mutta toisaalta taas yöt sujuvat erittäin hyvin, joten en valita. :)

Kuvat ovat minilomaltamme, mutta taidan kirjoitella siitä enemmän myöhemmin. Loman jälkeen vuorossa oli vanhempieni vierailu, jota olinkin odottanut kuin kuuta nousevaa; onhan se iso juttu isovanhempien ja vauvelin ensi tapaaminen. Ja vaikka tuo FaceTime onkin aivan huippu juttu, eihän se silti sitä kasvotusten tapaamista korvaa, joten viikonloppu sujuikin hyvin läheisissä tunnelmissa pikkumiehen vaihdellessa paikkaa käsivarsilta toisille. <3

Tämä meni nyt taas ihan vauvakuulumisiksi, mutta niitäpä nämä minun viime viikot ovat lähinnä olleetkin. Tosin tämän viikon lopulla kaappasin pikkuisen kantoreppuun ja uskaltauduin tekemään lyhyen tsekkauksen talven alennusmyynteihin, joten ehkäpä seuraavaksi voisin jo kirjoitella jotain muutakin. :)

Kivaa viikonloppua kaikille, tämä tyttö palaa nyt poikiensa seuraan nauttimaan lauantaista! <3

Mon petit prince

Coucou täältä kotisohvalta pitkästä aikaa! Syy tähän blogihiljaisuuteen löytyy tuosta vierestäni, eli täällä ollaan nyt reilun neljän viikon ajan totuteltu elämään uuden perheen jäsenen kanssa. <3 Pikku prinssi päätti siis kunnioittaa toista kotimaataan, ja putkahtaa maailmaan pari viikkoa etuajassa juurikin Suomen itsenäisyyspäivänä. :)

Kaikki sujui hyvin, ja saimme sairaalasta kotiinviemisiksi reilun nelikiloisen tummahiuksisen pikkukaverin. Nyt kuukauden tuttavuuden jälkeen voin kertoa menettäneeni sydämeni totaalisesti tuolle pikkumiehelle. Tuon älyttömän ihanuuden lisäksi voin myöskin kertoa sankarin olevan melko temperamenttinen, päättäväinen ja huomionhaluinen. B:n mukaan hän muistuttaa kovasti jotakuta, tiedä siitä sitten, hih... :)

Kuten kuvitella saattaa, meillä joulu ja uusi vuosi menivät pienessä vauvapilvessä, mutta nyt alkaa jo helpottamaan. Olo on jo huomattavasti itsevarmempi vauvan kanssa, eikä lähikauppaan meno kauhistuta enää itkukohtauksen pelossa. Niinpä suuntaammekin huomenna pienelle reissulle keski-Ranskaan, josta olemme vuokranneet mökin huomisen vanhenemiseni kunniaksi. Tiedossa olisi siis viiden päivän ajan kolmenkeskistä yhdessäoloa ulkoilun, takkatulen ja hyvän ruoan merkeissä... Mutta siitä lisää myöhemmin!

Nyt tuo käärö tuossa vieressäni alkaa kaipaamaan kokonaisvaltaistahuomiotani. <3

Kivaa viikon alkua kaikille! Ja kuullaan taas pian!

Pus*

Riikka