Loman jälkeisiä ajatuksia

Coucou, täällä sitä ollaan taas kotisohvalla. Kaksi viikkoa Suomessa vilahti ihan hetkessä, enemmänkin olisin mielelläni ollut, ja toisaalta taas on ihana olla myös kotona. Tämä tasapainottelu kahden maan välillä ei aina ole niin kovin helppoa, niin tai näin, silti on aina ikävä jompaan kumpaan suuntaan… huoh! Mutta kaikkeen tottuu, ja toisaalta se myös ehkä opettaa arvostamaan asioita eri tavalla. Esimerkiksi isovanhempien apua ja läsnäoloa lastenhoidossa saattaisi hyvinkin lähekkäin asustellessa pitää itsestään selvänä, kun taas nyt sen tajuaa olevan kultaakin kalliimpaa. Samoin myös esimerkiksi yksi ainut rakkaiden ystävien seurassa vietetty ilta antaa aihetta hymyyn vielä pitkäksi aikaa jälkeenkin päin, vaikka ennen olikin tottunut siihen, että ystäviä tapaa lähes päivittäin. <3 Tuo ikävä on jännä juttu; toisaalta se saattaa vetää mielen surulliseksi, toisaalta se taas auttaa arvostamaan niitä tärkeitä asioita elämässä ihan uudella tavalla.

Viime Suomi-vierailustani olikin ehtinyt vierähtää jo reilut 7 kuukautta, joten arvata saattaa, että tuo minun kaksi lomaviikkoani täyttyivät siis juurikin noista kahdesta edellä mainitusta asiasta; ajasta perheen ja ystävien parissa. Vaikka viihdyinkin paljon myös ihan kotosalla, ehdin onneksi myös tavata monia eri ystäviä. Nyt on taas mieli täynnä läheisyyden tunteen tuomaa mielihyvää, ja jaksaa taas hyvillä mielin odottaa seuraavaa kertaa, joka tosin tuleekin tällä kertaa todella nopeasti, sillä suuntaamme kulkumme Pohjolaa kohden jo huhtikuun lopussa.