Käramell

Vierailin tänään ensimmäistä kertaa Pariisin ruotsalaisessa karkkikaupassa. Olen tiennyt kaupan olemassa olosta jo kauan, mutta olen tietoisesti vältellyt siellä vierailua, sillä Ranskaan muutettuani pääsin kerta heitolla eroon erittäin vakavan laatuisesta karkki- ja sokeririippuvuudestani juurikin sen takia, että karkkivalikoima tavallisessa ranskalaisessa supermarketissa on lievästi sanottuna aliarvoinen. Ja siis tämähän on pelkästään hyvä juttu... Iho, hampaat, rahapussi, vaakanäkymä jne jne kiittävät! :)

No tänään nyt sitten kuitenkin hairahduin. Minulla oli lounastreffit kaupan lähellä, ja ehkä raskaushormonit ovat pehmittäneet minua sen verran, etten enää kyennyt kieltämään itseltäni pientä visiittiä kyseiseen herkkumaailmaan. 

Kauppa on kokonaisuudessaan todella suloinen, sieltä löytyy kaikennäköistä irtokarkeista Peppi Pitkätossu -kirjoihin ja ruotsalaisista puukenkistä virkattuihin pehmoleluihin. Tiskin takana hyörii ruotsalainen rouva, joka myös omistaa kaupan.

Ja katsokaapa mitä muuta löysin niiden irtokarkkien lisäksi; Fazerin salmiakkisuklaata! Nyt istuskelen täällä kotona typerä hymy kasvoillani ja mussutan tyytyväisenä karkkejani. Kyllä voi tyttö tulla onnelliseksi pienistä asioista! 

Hehkutan tätä nyt täällä, koska olen varma että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy enemmän ymmärrystä onnelleni kuin täältä kotoa. B ei vain pysty käsittämään rakkauttani irtokarkkeja kohtaan, etenkään kun kyse on salmiakista.  Tätä on kokeiltu niin monta kertaa, ja tuloksena on aina sama irvistys ja karkki joutuu roskikseen. Ilmeisesti salmiakki ei vain sovi ranskalaiseen suuhun. :) No onpahan tässä se hyvä puoli, ettei ainakaan tule kiistaa siitä kuka saa viimeisen karkin.

Ranskassa on huomenna vapaa päivä, joten tänään on vähän niin kuin perjantai, joten siis täydellinen karkkipäivä. Taidan siis tänään illalla hautautua sohvan nurkkaan hyvän leffan ja tämän karkkikipon kanssa. 

Rentouttavaa torstai-iltaa kaikille! :)

Tartaania takissa

Muutama asukuvakin tallentui uuteen kameraan viime launtain vierailulla Jardin des Tuileriessa, tosin B innostui kokeilemaan uutta objektiivia, joten kuvat ovat suurimmaksi osaksi melko kaukaa kuvattu. Päälle valikoitui viime syksynä hankkimani Espritin ruudullinen bleiseri pienillä nahkayksityiskohdilla maustettuna.

Bleiserihän on ihan nappivalinta myös tänä syksynä tässä kaikessa tartaanihuumassa, joka tällä hetkellä tuntuu vallanneen katukuvan ja muotilehtien sivut. On aina yhtä kiva tunne, kun jokin uusi trendi löytyykin jo vanhastaan sieltä vaatekomeron perukoilta. 

Bleiseri: Esprit / Neule: Whyred / Legginsit: Zara / Huivi: Lafayette collection / Kengät: Jonak / Laukku: Michael Kors / Silmälasit: Versace

Muuten päälle valikoitui melko mustaa, ja nenälle valikoitui vielä silmälasitkin, joita käytän muuten aivan liian harvoin. Olen niin tottunut piilolinsseihini, että lasit tuntuvat aina hiukan hankalilta. Harmi sinänsä, sillä niillä kyllä saa helposti uutta ilmettä, ja jotenkin ne antaa aina sellaisen huolitellun vaikutelman. Olen itseasiassa suunnitellut varaavani ajan näöntarkastukseen, josko vaikka pitkästä aikaa hankkisi uudet lasit. Ehkäpä se taas innostaisi niiden käyttöönkin hieman enemmän.

Tumman kokonaisuuden piristykseksi nappasin laukkuhyllystä tuon Michael Korsin vihreän sähikäisen. Se kyllä piristää kivasti niin asun kuin asun.

Jardin des Tuileries

Pariisiin rantautuu joka syksy FIACin (Foire Internationale d'Art Contemporain) järjestämä massiivinen nyky- ja modernin taiteen tapahtuma. Pääosin tapahtuma järjestetään Grand Palaisin lasikuvun kätköissä, mutta myös muita juttuja järjestetään viikonlopun aikana, ja teoksia on esillä myös ulkoilmassa, kuten mm. Jardin de Tuileriessa. 

Niinpä siis säätiedotuksen innoittamina (aamuisen sateen lupailtiin loppuvan) suuntasimme lauantai-iltapäivällä kohti Louvren takana sijaitsevaa puistoa katsastamaan tämän vuoden Fiac!-tarjonta.

Emme tosissaan olleet ainoat, joilla oli tämä samainen idea lauantaipäivän vietoksi, mutta väliäkös tuolla, Tuileriesin puistossa onneksi tilaa riittää, joten ei ahtaan paikan kammo ihan heti kuitenkaan pääse yllättämään. Puisto on palanen sitä tyypillisintä Pariisia, ja tälläkin kertaa kameraan tallentui huomattavasti enemmän kuvia puistosta itsestään kuin sinne tuoduista taideteoksista.

Kuten usein modernin taiteen ja nykytaiteen kanssa, en tälläkään kertaa oikein päässyt samalle aaltopituudelle useimpien teosten kanssa, mutta kaiken kaikkiaan iltapäivä aurinkoisessa Jardin des Tuileriessa oli oikein onnistunut. Auringon vihdoin pilkistäessä pilvien raosta, ilma oli edelleen uskomattoma lämmin ajatellen, että muutaman päivän päästä kalenteri kääntyy jo marraskuulle. Tänä vuonna voi kyllä ihan tosissaan sanoa, että Pariisissa on päästy nauttimaan Keski-Euroopan leudosta syksystä. Tosin säätiedotuksia katsellessa näyttäisi siltä, että tämä lämpöaalto olisi vihdoin lopussa, ja ensi viikolla lämpötila tipahtaisi sinne +13 asteeseen, joka tuntuu hieman normaalimmalta tähän vuoden aikaan nähden.

Mutta siis tänä viikonloppuna saimme vielä nauttia ihanan leudoista syyspäivistä, ja kuten kuvista näkyy, aurinko saa selvästikin ihmiset liikkeelle.

Toivottavasti siellä koti-Suomessakin on ollut kiva viikonloppu! :) 

Huopahattu ja leopardilaukku

En tiedä onko siellä koti-Suomessa sama meininki, mutta täällä on pari viimeistä viikkoa tuntunut, että ihan sama minkä muotilehden avaa, mustan ja leopardikuosin yhdistelmää hehkutetaan joka paikassa. Olen tuon pallovatsani kanssa lueskellut kyseisiä lehtiä hieman katkerana, sillä suurinta osaa lehtien sivuilla näkyvistä ihanuuksista voin tällä hetkellä pitää vain kaukaisena haaveena, ja voinkin kertoa että kiljahtelin riemusta, kun keksin, että tämän jutun voisin toteuttaa vauvavatsasta huolimatta. 

Neule: Contemporary Reflections / Shortsit: Zara / Hattu: Monoprix / Laukku: Zara / Kengät: Jonak

Musta angoraneule on alelöytö viime talvelta Tukholmasta jonka jälkeen olikin kovassa käytössä koko loppu talven, mutta nyt kaivoin sen ensimmäistä kertaa talvisäilöstä tänä syksynä. Tykkään neuleesta todella paljon, mutta kuten aina angoran kanssa, ongelmana on tuo ainainen karvan irtoaminen. Noiden nahkashortsien kanssa se ei juurikaan ole ongelma, mutta muistan viime talvelta työpäivän, jolloin ajattelemattomuuttani puin neuleen kanssa beiget chinot, ja voi taivas sitä tarrarullarumbaa, jota sain harrastaa koko päivän. ;-) Eikä tuo karvanlähtö kyllä taida koskaan loppua... Mutta jos jollakin on jokin hyvä "Niksi-Pirkka", ottaisin sen kyllä hihkuen vastaan.

Hattu on tämän syksyinen löytö, ja kuten monet muutkin jutut, se löytyi ruokaostosten yhteydessä Monoprix'sta. Kuten olen jo ennenkin todennut, shoppailu samassa kaupassa, josta ostat aamumurosi saattaa kuullostaa aika ankealta, mutta tämä hattu on hyvä esimerkki siitä, että Monoprix'in tuotteet ovat laadukkaita (100% villaa), ja toisaalta 40 euron hinta on mielestäni materiaaliin nähden melko edullinen. Muistan maksaneeni samankaltaisesta Comptoir des Cotonnierin hatusta viime syksynä enemmän kuin tuplat.

Laukun olen saanut ystävältäni syntymäpäivälahjaksi viime talvena. Olen tooooodella varovainen yleensäkin kaikkien eläinkuosien kanssa, enkä välttämättä itse olisi kyseistä laukkua kassalle saakka kiikuttanut, mutta siksi onkin hauska huomata nyt, että tykkään kyseisestä laukusta todella paljon, ja harkitusti puettuna se tuo asuun juuri sen kivan extran. Mitäs mieltä viidakkokuoseista ollaan siellä ruudun toisella puolen?

Châteux de la Loire

Nyt vähän tarinaa meidän viime viikonlopun pikku reissusta, joka siis suuntautui ensin ranskalaiseen pikku kaupunkiin nimeltä Blois ja sieltä kahteen La Loire joen varrella olevaan linnaan. Reissu oli minulle yllätys viime päiviin saakka, ja vitsit että tuollainen toisen ajattelevaisuus tekee hyvän mielen (ja näin raskaushormonien vallassa saattaa jopa saada muutamat kyyneleet silmäkulmiin ;-D). 

Olemme viettäneet viime viikonloput kotosalla vauvan huonetta remontoiden, ja B oli ajatellut, että olisi kiva vielä viettää viikonloppu yhdessä jossakin niin kauan kuin vielä pääsen suhteellisen helposti liikkeelle. Niinpä siis suuntasimme perjantaina töiden jälkeen auton kohti Bloisia ja kaksi tuntia myöhemmin olimmekin jo perillä, jossa meitä odotti huone paikallisessa spa-hotellissa. Illan vietimme kävellen ympäri Bloisia, joka muuten yllätti meidät molemmat viehättävyydellään. Kaupungin vanhaa keskustaa kaunistaa suuri linna, jossa olisi riittänyt ihmettelemistä enemmänkin, mutta tällä kertaa jouduimme tyytymään linnan ihailuun vain sen ulkopuolelta. 

Pienen kiertelyn jälkeen suuntasimme tietysti ravintolaan, ja pitää taas todeta, että kyllä ne ranskalaiset vain usein osaavat tuon kokkaamisen jalon taidon. Tosin kyseessä olikin semi-gastronomique ravintola, mutta eihän tuollainenkaan aina kaikkea takaa. Illan päätin lämpimässä kylvyssä, ja voi että kuinka paljon nautin aina tuosta kylpyammeesta. Se on oikeastaan yksi asia mitä asunnossamme välillä kaipaan, mutta taas toisaalta tiedän aikaisemmasta kokemuksesta, että ammeen omistaneena en lopulta tullut sitä niin kovin paljon käyttäneeksi. Kaipa se on aina niin, että sitä mitä ei ole, kaipaa, ja taas toisin päin...

 

Lauantaiaamulla rentouduimme ennen kulttuuririentoihin lähtöä hotellin spassa, jonka jälkeen otimme siis suunnaksi ensimmäisen linnan. Kyseinen alue on erittäin tunnettu linnoistaan, joita kutsutaan ranskaksi Châteaux de la Loire, ja niitä on siis kaiken kaikkiaan 21 kipaletta, jotka kaikki sijaitsevat nimensä mukaisesti La Loire-joen lähimaastossa. Tuskinpa kenenkään kunto riittää näiden kaikkien läpi kiertämiseen, ja vaikka innostus riittäisikin, tähän pitäisi varata ihan huimasti aikaa. 

B oli jo valinnut etukäteen kaksi kuuluisinta linnaa, ja tämän vuoksi vietimmekin yön Bloisissa, joka on siis näiden linnojen läheisyydessä. Ensin suuntasimme kulkumme Chenonceaun linnaan, joka on rakennettu aivan La Loire-joen päälle, ja tunnetaan näistä linnoista ehkä kauneimpana. Eipä siitä oikein muuta voi sanoa, kuin että huh huh, ja toivottavasti nyt edes osa todellisesta viehätyksestä välittyy näiden kuvien avulla. 

Chenonceaun jälkeen suuntasimme läheiseen leipomoon, ja eväät nauteimme metsäisellä lounaspaikalla. Täällä tuo lämmin syksy vain jatkaa kulkuaan, tänäänkin Pariisissa on tainnut olla reilut 20 astetta. Toiseksi linnaksi valikoitui Chambord, joka on rakennuksena aivan valtava. Minulla alkoi tässä vaiheessa energiat olla jo melko vähissä ja linnan sulkemisaikakin oli jo lähellä, joten tyydyimme ihastelemaan linnaa vain ulkopuolelta ja jättää sisäosan seuraavaan kertaan.

Kyllä nyt näiden linnavierailujen jälkeen tämä rinsessa jäi taas haaveisiinsa. Voi kunpa voisi palata ajassa taaksepäin... :)