Syyspäivien piristyksiä: hyvä seura ja suussasulavat herkut

Minulla oli eilen ihana Julia kylässä, ja niinpä vierailun kunniaksi päätin leipoa porkkanamuffinsseja. Leipominen on niin paljon kivempaa, kun tietää, etteivät kaikki herkut mene ainoastaan omasta suusta alas ja sitä kautta vyötärölle, hih! Muffinssitaikinan tein Kakkutaikuri -blogista löytämäni ohjeen mukaan, mutta kuorrutusvaiheessa jouduin hieman soveltelemaan, sillä voivarastoni pääsi loppumaan ennen aikojaan.

Vaahdota ensin pehmeä voi ja sokeri ja lisää munat yksitellen kokoajan hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää  taikinan joukkoon. Lopuksi kaada mukaan porkkanaraaste. Annostele muffinssivuokiin taikinaa 3/4 vuoasta ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia (minun uunini taisi olla hieman laiskempi, sillä pidin muffinsseja uunin lämmössä reilun 15 minuuttia).

Kuorrutin tällä määrällä vain kahdeksan muffinssia, loput laitoin pakkaseeen säilöön.

Kiitos Kakkutaikurin ohjeen, muffinsseista tuli ihanan kuohkeita ja pehmeitä, ja vaikka itse sanonkin niin kuorrutekin onnistui vallan mainiosti ilman voita. Hasselpähkinät antoivat muffinsseille sen viimeisen silauksen, ja voilà, nehän ovat melkein kuin leipomon hyllystä! :) Ainakin näin itse ylpeän leipurin mielestä! Hih! Innostuin näistä muffinseista niin paljon, että seuraavaksi taidan hankkia jostakin suloisia muffinssivuokia, ja mietiskellä erilaisia koristeluvaihtoehtoja. Tämähän onkin mainiota ohjelmaa tuolle pian alkavalle äitiyslomalleni. Pitää vain huolehtia siitä, ettei kaikkea tule nautittua yksin omiin suihin... :) 

Kiitos myös superille Julialle illasta, on aina niin mahtavan rentouttavaa päästä tarinoimaan välillä suomeksi. Sovittiinkin jo seuraavia treffikertoja ainakin joulupipareiden leivonnan merkeissä! JIPII! :) Minulla onkin nyt edessä elämäni ensimmäinen joulu kaukana koto-Suomesta ja perheeni perinteisestä joulusta. Voi tosin olla, että tuo uusi tulokas saa ajatukset kauaksi jouluhässäkästä, mutta olen silti varoittanut B:tä siitä, että hankintalistalla saattaa hyvinkin olla ainakin se perinteinen joulukuusi...  Eihän sitä nyt suomalainen tyttö ilman joulupuuta pärjää... :) 

Noh, jouluun on vielä aikaa, nyt ikkunan takana riehuu varsin syksyinen sadesää. Vettä on suhjuttanut koko päivän, ja metrosta kotiin raahautuessa haaveilin lämpimästä viltistä, höyryävästä teekupista ja porkkanamuffinsseista. Nyt hymyilen tyytyväisenä täällä sohvan nurkassa. Hyvä mieli tulee pienistä jutuista! <3