American woman?

Huh huh, ensimmäinen viikko loman jälkeen on aina hiukan raskas. Paluuta tosin on helpottanut Pariisia edelleen hellivät aurinkoisen lämpöiset päivät (auringosta tosin tänä aamuna ei näytä olevan tietoakaan), sillä vaikka kalenteri kääntyy huomenna jo lokakuulle, täällä lämpömittari näyttää edelleen reilua +20 astetta. Lähetänkin nöyrimmän pyynnön tuonne sääherran suuntaan, jotta tämä lämmin ilma jatkuisi, ja mahdollisimman pitkälle syksyyn, kiitos! :)

Meidän viikonloppusuunnitelmiin kuului vierailu Ikeassa, sillä tuo tuleva vauvan huone ammottaa edelleen tyhjyyttään, ja ajattelin, että huonekalut olisi kiva hankkia ja koota vielä siinä vaiheessa, kun pääsen kumartumisen jälkeen vielä omin avuin ylös. ;) Niinpä siis Ikea-vierailua varten päälle valikoitui mahdollisimman rento ja mukava asu; eli siis täydellinen tilaisuus viime Helsingin vierailulla ostamalleni ylimukavalle Kitsunén collegepaidalle. :)

College: Kitsuné / Farkut: Mamalicious (apua, ekat äitiyshousut) / Laukku: Marc by Marc Jacobs / Tennarit: Le coq sportif / Lippis: New Era

Ennen Ikeaa suuntasimme myös kamerakaupoille toiveissa mahdollisuus siitä, että joku osaava tietäisi mitä minun pitäisi rikkinäiselle kameralleni tehdä. Kauppaan saavuttaessa B selitti kamerassa olevan vian, ja saimme vahvistuksen sille, ettei tarvitsemaamme osaa löydy muuta kuin Olympuksen huollosta, joten parasta on lähettää kameramme huoltoon. Puhumme B:n kanssa sulassa sekasoinnussa englantia ja ranskaa, ja olen varmastikin tässä vaiheessa kommentoinut englanniksi jotakin, sillä seuraavaksi tiskin takana oleva vanha herra kommentoi, että korjauksessa saattaa tietysti kulua hieman aikaa, joten ehkä on turvallisempaa, jos mademoiselle toimittaa kameran huoltoon vasta New Yorkissa, Brooklynissa kun on suuri Olympuksen huoltopiste???

Hymyilin varmastikin yhtä typerästi sille kamerakaupan herralle... :)

Häkellyimme molemmat tästä kommetista niin paljon, että hymyssä suin vain totesimme, että pysyn varmastikin Pariisissa vielä sen aikaa, että kamera ehtii saapua huollosta.  Kameroista kaupan vanha setä tiesi varmasti paljonkin, mutta englanninkielen tuntemuksesta en pisteitä niinkään antaisi... Uskon, että englantini on tässä vaiheessa jo melko sujuvaa, mutta kyllä tuo newyorkilainen aksentti on vielä melko kaukana. :) Tai sitten se oli tuo minun baseball -lippani, joka antoi minulle välittömän jenkkileiman, hih! No, niin tai näin, mutta loppupäivän B hyräilikin sitten tuota Lenny Kravitzin American womania... ;)

Kamerasta sen verran, että toivon tosiaan, että huolto toimii mahdollisimman nopeasti! En siksi, että suunnitelmissa olisi palata New Yorkiin ;), vaan koska siihen asti kuvituksesta vastaa vanha iphone, ja kuvien laadussa ei valitettavasti ole kovin kehumista... :(

Hetkiä Mykonokselta

Nyt siis lupaamaani juttua viime viikon lomasta. Vietimme täydelliset seitsemän päivää Mykonos-nimisellä Kreikan saarella. Mykonoshan on tunnettu nimenomaan jetset- ja yöelämästään, mutta tämä kohdistuu lähinnä Mykonoksen kaupunkiin ja sen lähiympäristössä oleviin rantoihin, ja saaren toiselle puolelle suunnatessa bile-elämä ja viiden tähden ökyhotellit vaihtuvat rauhallisiin rantoihin, idyllisiin ravintoloihin ja huikeisiin maisemiin. Meillä lomakriteereihin ei tällä kertaa todellakaan kuulunut tuo biletys (hih), vaan ajatuksissa oli lähinnä viettää ihanan rentouttava loma ihan vain kahdestaan (niin kauan kuin se vielä on mahdollista ;-D). Toisena kriteerinä oli paras mahdollinen ranta purjelautailuun, sillä siinä missä minä viihdyn tällä hetkellä mainiosti päivän aurinkotuolissa hyvän kirjan parissa, B:llä energiaa riittää hiukan enemmänkin. 

Mutta siis näistä edellä mainituista syistä päädyimme varaamaan hotellin saaren itäpuolelta, Kalafatis-rannalta, jolla sijaitsee myös tunnettu surffikeskus. Ja enpä olisi voinut olla tyytyväisempi valintaan. Hotellimme oli nimeltään Beach Hotel Aphrodite (nimi sai kyllä alussa hiukan irvistämään), mutta epäilykset osoittautuivat turhiksi, ja hotelli oli todella viehättävä valkoisine rakennuksineen ja hillittyine tyylineen. Ja mikä tärkeintä, rannalle oli matkaa noin 10 metriä! :)

Tämä oli myös ensimmäinen lomamme, jolla emme vuokranneet autoa koko viikoksi, johtuen siitä, että en ollut ihan varma omasta jaksamisesta kierrellä päivittäin ympäri saarta. Lopulta päädyimme auton vuokraukseen keskellä lomaa kahdeksi päiväksi, ja koska saari on oikeasti tosi pieni, kiersimme sen kyllä erittäin tehokkaasti tuona aikana. B:llä on aina kova hinku bongata kaikki syrjäisimmät rannat, joten päädyimme jälleen kerran ajelemaan merkkaamattomia teitä pitkin, ja onneksemme vuokrasimme tällä kertaa nelivetoisen auton, sillä muuten olisi kyllä matka tyssännyt jo moneen kertaan... Kiitos tuon jännitysmatkailun bongasimme ihan huikeita paikkoja, joita ei matkaoppaassamme edes mainittu varmastikin johtuen juuri vaikeasta sijainnista, mutta kyllä muutaman kerran mietein ihan tosissani, että mitenkähän me päästään täältä kotio, huh... :) 

Yhtenä vinkkinä jäi mieleen esimerkiksi saaren pohjoisosassa sijaitseva Mersini Beach. Tänne rannalle pääsee ilman suurempia hengityksen ahdistuksia, ja kokemus on kyllä jokaisen ajetun kilometrin arvoinen. Ranta sijaitsee pienessä poukamassa kallioiden välissä, vesi hohtaa turkoosina, ja mikä ihaninta, me olimme rannalla lähes tulkoon kahdestaan! Korkeammalla kalliolla näkyi yksi taidemaalari ikuistamassa maisemaa kankaalle, ja rannalla taisi olla neljä ihmistä meidän lisäksi, eli saimme kyllä melkein nauttia rannasta ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme! 

Mykonoksen kaupungissa vierailimme kahteen otteeseen illallisella, ja kuten sanottu kaupunki on melkoinen turistirysä. Ei ehkä turistirysä ihan siinä sanan tavallisimmassa merkityksessä, sillä kaupunki on erittäin kaunis, mutta ehkä jopa liiankin kaunis. Rakennukset ja kadut on täydellisen puhtaita ja valkoisia, ja täynnä kalliita kauppoja, olo on vähän kuin Disneylandissa. Ravintoloita on ihan joka kulmassa, niin paljon että valinnan vaikeus iskee. Me löysimme ensimmäisenä iltana hyvällä onnella täydellisen parvekepaikan, josta saimme ihailla Mykonoksen kaunista auringonlaskua, joka on muuten ihan huikea.

Tässäpä siis yhteenveto meidän lomasta. Mieli on jälleen täynnä ihania muistoja, niihin on ihana palata, kun illat pimenevät ja syyssateet saapuvat! <3

Ensimakua lomasta

Jossakin Pariisin ja Ateenan välimaastossa

Nyt on kuulkaas lomalta palattu, laukut purettu, ja akkuja ladataan huomiseen työpäivään täällä kotisohvalla. Minulla oli niin tarkoitus palailla blogin pariin jo loman aikana, mutta kaikki into hälveni kun kamera sanoi sopimuksensa irti heti ensimmäisenä päivänä! :( Ja vika oli niinkin typerä kuin, että kameran "laukaisunappula" oli jotenkin laukun pohjalla lähtenyt irti, ja kun sitten vihdoin huomasin tämän katastrofin, niin eihän sitä nappulaa löytynyt enää mistään... Ja koska ilman tuota viheliäistä painiketta kuvien ottaminen on mahdotonta, niinpä siis tämä loma ikuistettiin nyt sitten iphonen voimin.

Lomasta ja Mykonoksesta kirjoittelen huomenissa lisää, mutta hiukan ensimakua saa näistä Instagram-päivityksien kuvista. Instastahan mut löytää nimellä cestmavie_riikka.

Tämä oli viikon aikana mun passipaikka :)

Pala Mykonosta...

Mykonoksen auringonlasku ja alkoholiton mojito! ;-D

Tätä kutsutaan Mykonoksen pieneksi Venetsiaksi

Vuoristorallia ja huikeita maisemia

Vikan illan fiilistelyä...

Kotiinpaluun aika...

Kivaa viikonalkua kaikille ja huomenna lisää lomatunnelmia!

Pieni pidennys kesään

Tunnin päästä tämä tyttö suuntaa lentokentälle ja ottaa suunnaksi Mykonos, Kreikka, JIPII!! :) Ei olisi voitu lomaa suunnitella parempaan aikaan, ulkona on harmaata ja viileää, syksy on saapunut. Joten mikäs siis sen mukavampaa kuin pidentää kesää vielä viikolla ja suunnata aurinkoon. Täytyy myös myöntää, etten ole yhtään harmissani jättäessäni aamuruuhkaiset metrot viikoksi, mitä isommaksi vatsa kasvaa, sitä vähemmän ajatus täpötäydestä metrosta houkuttelee...

Mutta siis seuraavaksi kuullaan sitten Mykonokselta! Kivaa viikonlopun alkua kaikille!

Pus*

Riikka

Valkoinen bleiseri

Pariisissa alkaa nyt näyttämään siltä, että helteet olisivat vihdoin takana päin... Torstaina oli vielä kuumaa kuin saunassa, mutta perjantain ukkoset freesasivat kivasti ilmaa, ja viikonloppu mentiin kivan aurinkoisissa ja raikkaissa tunnelmissa. Vieläkin säätiedotukset lupailevat lämpötilojen pomppivan siellä parissakympissä, mutta kyllä sen kesän lopun voi jo huomata ihan vaikka nuuhkimalla ilmaa, se nimittäin tuoksuu ihan syksyltä! :) 

Mutta syksyn tuoksusta huolimatta lauantaina mentiin vielä raikkaan kesäisissä fiiliksissä. Tuo The Kooplesin valkoinen bleiseri on jo viime kesän hankintoja, ja vaikkei se ole tainnut täällä blogissa aiemmin vilahtaakaan, kuuluu se ihan eniten käytettyjen vaatekappaleideni joukkoon. Olen tainnut jo aiemminkin hehkuttaa The Kooplesin bleiserien puolesta, mutta kun ne vaan istuu päälle niin pirun hyvin, että kehun nyt tässä vielä hiukan lisää. :) Ja vaikka ne kustantaakin ehkä hiukan enemmän, ainakin minulla ne ovat maksaneet itsensä jo takaisin moneen kertaan, ja uskon, että niillä on vielä monta käyttövuotta edessäpäin. 

Bleiseri: The Kooples / Toppi: The Kooples / Farkut: Replay / Laukku: Zadig & Voltaire / Tennarit: Converse

Mutta siis valkoinen bleiseri sai kaverikseen yhdet lempparifarkuistani ja The Kooplesin raidallisen pääkallotopin, joka on myös kuulunut tämän kesän vakiovarustukseen. Sain sen itseasiassa B:ltä ystävänpäivälahjaksi jo viime helmikuussa, mutta käyttöön se pääsi oikeastaan vasta kesäilmojen saapuessa. Mutta kuten sanottu, sen jälkeen se onkin sitten päässyt käyttöön kerta toisensa jâlkeen. Tarvii kyllä nostaa hattua, sillä hyvin tuntee poika tyttönsä tyylin... hih!