Muffinssit omalle Valentinelle

Viikonloppu on taas mennyt juhliessa ensin ystävänpäivää, ja lauantaina vuorossa oli B:n siskon synttärit. Täällä Ranskassa ystävänpäivällä on enemmän romanttinen merkitys kuin Suomessa, ja päivä on nimenomaan tarkoitettu juhlittavaksi sen oman rakkaan kanssa, kun Suomessahan päivä on taas enemmänkin ystävien muistamista varten. Näin molempien maiden vaikutuksenalaisena kun olen, niin olenkin sitten ottanut käyttöön molemmat tavat, eli muistan sekä ystäviäni että omaa kultaani. <3 Ja mikäs sen parempaa, tärkeitä kohteitahan molemmat ovat, eikä sitä varmastikaan tule liian usein ilmaistua! 

Nämä muffinsit leivoin tuolle omalle Valentinelle, kun ne läheisimmät ystävät tahtovat olla hiukan kaukana muffinssien nauttimiseen. Ohjeen löysin Hellapoliisin blogista, ja sitä hieman mukaillen toteutin nämä omat leivonnaiset:

-2 munaa
-1 dl sokeria
-1 dl vaniljajogurttia
-1 dl sulatettua voita
-2 ½ dl vehnäjauhoja
-2 tl leivinjauhetta
-2 tl vaniljasokeria
-2 dl pakastettuja vadelmia

Ensin vaahdotin munat ja sokerin, ja tähän sekoitin loput ainekset. Hieman sulaneet vadelmat lisäsin ihan lopussa varovasti käännellen.

Yritin ohjeen mukaan täyttää vuoat vain n. 3/4, mutta joidenkin kohdalla olisin voinut jättää viimeisen lusikallisen lisäämättä, sillä sen verran nuo kohosivat uunissa, että kaikista ei tullut ihan niitä maailman kauneimpia muffinsseja. ;) Uunin lämmitin 200 asteeseen ohjeen mukaan, mutta paistoaikaa lisäsin 15 minuutista reiluun 20 minuuttiin (johtuen ehkäpä hieman tehottomasta uunistamme).

Kuorrutuksen tein sekoittamalla voita, Philadelphia -tuorejuustoa, sitruunamehua ja tomusokeria ihan mutu-tuntumalla, eli määristä ei kyllä ole harmainta aavistustakaan. Pursottimen valitettavasti uupuu tämän leipurin keittiöstä, joten en saanut aikaiseksi sitä ihanan näköistä kuorrutusta, joka yleensä koristaa cupcaken pintaa, mutta maku on kait kuitenkin sama.

Lopuksi vielä ripaus sydämiä päälle, suklaata viereen ja shampanjaa lasiin, niin jälkkäri on valmis! NAM!

Voihan joulupipari!

Marraskuu on jo pian puolivälissä, kaupat pursuilevat jo joulukoristeita, joten kyllähän sitä on jo aika leipoa ensimmäiset joulupiparitkin. Olin sopinut kaverini Julian kanssa joulupiparitalkoot viime lauantaiksi, ja voi vitsit kun oli kivaa. Haastavuutta alkuun toi oikeanlaisen siirapin löytäminen, sillä jostain syystä ranskalaisesta supermarketista sitä ei tunnu löytyvän. Onneksi ystäväni vieraili edellisellä viikolla Lontoossa, josta vihdoin löytyi jotain muutakin kuin vaahterasiirappia. Minun varastoistani löytyivät muut maustekummajaiset, kuten kardemumma ja pomeranssin kuori, kiitos viime vuotisen leivonnan, joten lopulta saimme ainekset kasaan.

Itse leivonnan suhteen pitää antaa kyllä pointsit Julialle, sillä itse toimin lähinnä paistajana, mutta se toimi näin paremmin kuin hyvin. Pipareita tulikin aika kasa, ja kotona tuoksuu vieläkin joululle. Mietiskeltiin tuossa pipareita ja glögejä nauttiessa, koska kuuluu tuoda joulukuusi kotiin. Suomessa meillä on aina ollut perinteenä tuoda kuusi sisälle vasta aaton aattoa, mutta ainakin meidän ranskalaispoikien mukaan se on vähän kuin joulukalenteri, että sen voisi tuoda jo joulukuun alussa… Tiedä sitten ihan varmaksi, ovatko pojat ihan kärryillä näistä jouluperinteistä, mutta toisaalta minähän saatan aaton aattona olla vaikka synnärillä, joten taidanpa nauttia joulusta jo hieman etukäteen, ja raahata B:n joulukuusi ostoksille parin viikon kuluttua. :)

Syyspäivien piristyksiä: hyvä seura ja suussasulavat herkut

Minulla oli eilen ihana Julia kylässä, ja niinpä vierailun kunniaksi päätin leipoa porkkanamuffinsseja. Leipominen on niin paljon kivempaa, kun tietää, etteivät kaikki herkut mene ainoastaan omasta suusta alas ja sitä kautta vyötärölle, hih! Muffinssitaikinan tein Kakkutaikuri -blogista löytämäni ohjeen mukaan, mutta kuorrutusvaiheessa jouduin hieman soveltelemaan, sillä voivarastoni pääsi loppumaan ennen aikojaan.

Vaahdota ensin pehmeä voi ja sokeri ja lisää munat yksitellen kokoajan hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää  taikinan joukkoon. Lopuksi kaada mukaan porkkanaraaste. Annostele muffinssivuokiin taikinaa 3/4 vuoasta ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia (minun uunini taisi olla hieman laiskempi, sillä pidin muffinsseja uunin lämmössä reilun 15 minuuttia).

Kuorrutin tällä määrällä vain kahdeksan muffinssia, loput laitoin pakkaseeen säilöön.

Kiitos Kakkutaikurin ohjeen, muffinsseista tuli ihanan kuohkeita ja pehmeitä, ja vaikka itse sanonkin niin kuorrutekin onnistui vallan mainiosti ilman voita. Hasselpähkinät antoivat muffinsseille sen viimeisen silauksen, ja voilà, nehän ovat melkein kuin leipomon hyllystä! :) Ainakin näin itse ylpeän leipurin mielestä! Hih! Innostuin näistä muffinseista niin paljon, että seuraavaksi taidan hankkia jostakin suloisia muffinssivuokia, ja mietiskellä erilaisia koristeluvaihtoehtoja. Tämähän onkin mainiota ohjelmaa tuolle pian alkavalle äitiyslomalleni. Pitää vain huolehtia siitä, ettei kaikkea tule nautittua yksin omiin suihin... :) 

Kiitos myös superille Julialle illasta, on aina niin mahtavan rentouttavaa päästä tarinoimaan välillä suomeksi. Sovittiinkin jo seuraavia treffikertoja ainakin joulupipareiden leivonnan merkeissä! JIPII! :) Minulla onkin nyt edessä elämäni ensimmäinen joulu kaukana koto-Suomesta ja perheeni perinteisestä joulusta. Voi tosin olla, että tuo uusi tulokas saa ajatukset kauaksi jouluhässäkästä, mutta olen silti varoittanut B:tä siitä, että hankintalistalla saattaa hyvinkin olla ainakin se perinteinen joulukuusi...  Eihän sitä nyt suomalainen tyttö ilman joulupuuta pärjää... :) 

Noh, jouluun on vielä aikaa, nyt ikkunan takana riehuu varsin syksyinen sadesää. Vettä on suhjuttanut koko päivän, ja metrosta kotiin raahautuessa haaveilin lämpimästä viltistä, höyryävästä teekupista ja porkkanamuffinsseista. Nyt hymyilen tyytyväisenä täällä sohvan nurkassa. Hyvä mieli tulee pienistä jutuista! <3 

Viikonloppuaamujen synti

Meidän lähileipomo on koukuttanut minut (tai oikestaan meidät molemmat) aivan täydellisen totaalisesti niiden Escargot-pulliin (escargot tarkoittaa suomeksi etanaa). Tästä ei kuulkaa herkku enää parane! Etanaan liittyvää tässä pullassa on ainoastaan muotokieli; pulla itsessään kaikkine suklaineen ja vaniljakastikkeineen suorastaan sulaa suuhun. Mutta kuten kaikki tietävät, jokin mikä maistuu näin syntisen hyvälle, on itse syntiä noille vaa'an lukemille, ja siksi olemmekin sopineet, että Escargot-aamupalat ovat sallittu vain kerran viikossa, lauantai- TAI sunnuntaiaamun herkutteluina. Enpä ole vielä monenakaan viikonloppuna malttanut odotella sinne sunnuntaiaamuun, vaan useimmiten olen heti lauantaiaamusta hiippailut leipomon jonoon hakemaan aamuiset herkut kotiin. 

Hih, olen säästänyt muutaman Bonne Maman hillopurkin, ja käytän niitä laseina. Sain idean yhdestä tapas-ravintolasta, jossa mojitot tarjoiltiin samaisista hillopurkeista. :)

Jos muuten jostain tulee ranskalainen fiilis, niin siitä kun jonotat viikonloppuaamuna leipomon ulkopuolelle asti ulottuvassa jonossa aamucroissantteja ja minun tapauksessani myös niitä etanapullia. Viime lauantaina aamupalaherkut huuhdottiin alas kuuman kaakaon ja omenatuoremehun voimin. Ah, yksi syy lisää odottaa viikonloppuja! :)

Herrrrrkutellen...

Leipuri Hiiva täällä iltaa! :) En tiedä sitten onko se uusi tilavampi keittiö vaiko tuo internetin puuttuminen tähän viikkoon saakka tai sitten nämä jo ihan liian pitkään kestäneet sateet, mutta sisäinen pieni kokki/leipurini on taas nostanut päätään pitkän hiljaiselon jälkeen. :) Eilen uunin syövereissä paistui oi niin herkullinen juusto-rucola-pestofocaccia. Reseptin bongasin Pastanjauhantaa -blogista, jonka kokkausohjeet olen jo niin monesti toimiviksi todennut. Tosin täällä Ranskanmaalla kokkailuista ja etenkin leipomisista hieman haastavampaa tekee aina tuo tuotteiden lievä erilaisuus verratuna niihin koti-Suomen supermarkettien tarjontaan, ja esimerkiksi tuorehiivan löytäminen täällä ei olekaan ihan niin helppoa kuin heinänteko. No, tällä kertaa ohjekin onneksi sisälsi kuivahiivaa, mutta jottei se menisi kuitenkaan liian helpoksi, niin 1 pussi kuivahiivaa on Suomessa se 11 grammaa ja täällä ei pussista löytynyt painoa laisinkaan vain ohjeistus, jossa kehotettiin lisäämään pussin sisältö per 250 grammaa jauhoja... Eipä siinä sitten auta muu kuin alkaa harjoittamaan matikkaa... :)

No mutta siis Pastanjauhantaa -blogista lainattu ohje kuuluu seuraavasti: 
-350 g vehnäjauhoja 
-1 pss kuivahiivaa 
-1 tl suolaa 
-2 rkl extra vergine -oliiviöljyä 
-2 1/4 dl lämmintä vettä 
-pala parmesaania (esimerkiksi 150g) 
-rucolaa 
-pestoa 
-oliiviöljyä 
-pippuria

Jauhot, hiiva ja suola sekoitetaan kulhossa ensin keskenään. Öljy ja vesi sekoitetaan ja seos lisätään vähitellen taikinan joukkoon, niin että siitä tulee tasainen ja pehmeä. Taikinan tulisi irrota juuri ja juuri käsistä, tällöin jauhojen määrä on sopiva. Jotta taikinaan tulisi hyvä sitko, sitä kehotetaan "möyhimään" vähintään 10 minuutin ajan (tässä kohtaa minulla tuli pieni hiki, 10 minuuttia on tooooosiiii pitkä aika vaivata taikinaa... ;-D). Vaivattu taikina laitetaan nousemaan liinalla peitettynä lämpimään paikkaan. Alkuperäisessä ohjeessa kerrotaan taikinan nousevan tunnissa hyvin, vähintään kaksinkertaiseksi, minulla tosin nälkä voitti tässä vaiheessa, ja annoin taikinan nousta vain 40 minuuttia... :) 

Kohotuksen jälkeen taikinan ilmakuplat tulee piestä pois, jonka jälkeen taikina kaaviloidaan sentin paksuiseksi levyksi. Pinnalle sivellään ohuelti oliiviöljyä (taisin laittaa hieman ohutta enemmän ;-D), jonka jälkeen levyn toiselle puoliskolle levitetään täytteet. Taisin laittaa pestoa hieman liikaa, sillä yritin kuluttaa koko purkkia (tosin lopulta huomasin tämän mahdottomaksi), rucolaa rouhein pari isoa nyrkillistä,  ja parmesaania raastoin noin 150g. Ohjeen mukaan lisäsin vielä lopuksi hieman pippuria myllystä. Tämän jälkeen levyn toinen puoli taitetaan täytteiden päälle ja suljetaan hyvin reunoilta. Tämän jälkeen leipää kohotetaan jälleen liinan alla noin puoli tuntia, ja se kyllä tosissaan kasvaa lähes kaksin kertaiseksi. :) Tässä vaiheessa sovelsin ohjetta hieman, ja ennen uuniin menoa sivelin leivän pinnan vielä kevyesti oliiviöljyllä. Uunissa leipä viihtyy noin 180 asteen kuumuudessa ja noin 25 minuutin ajan. Ohjeissa annetaan hyvänä ohjeena, että leipä on valmis, kun kuorta koputettaessa kuuluu kumakan ontto ääni. Koputtelin, ja totta on! :) 

Tämä focaccia oli meidän ruokapöydässä menestys (tosin arvioijia oli vain me kaksi, mutta kuitenkin!). Uskon, että se pääsee toteutukseen toistekin! :)

Better food, better mind :)

Jipii, nyt on minullakin Safkaa -keittokirja, se nimittäin tipahti ystävänpäivänä postiluukusta, lahja äidiltä! <3 Selailun jälkeen kirja näyttää ihan älyttömän hyvältä, en vain tiedä, että mitä sitä pitäisi kokeilla ensimmäiseksi. Kuten jo aiemmin kirjoittelinkin täällä, niin tuota ilmeisen kuuluisaa avokadopastaa on jo kokeiltu ja se on hyväksi havaittu. Nyt pitäisi sitten ottaa jokin uusi resepti haltuun, mutta valinnan vaikeus on suuri, sillä oikeasti kaikki näyttää NIIN hyvältä.

Do you remember when I was writing about the famous and delicious avocado pasta (here)? Well on Valentine's Day I received a package from the post from my mum and now I have the whole recipe book from the avocado pasta's creators... Here starts my new career as a master chef... :)

Une soirée très française

Nyt on hymy herkässä, sillä sain tänään aamulla viimein muruseni kotiin Kiinan matkalta. Pitkän lentomatkan ja sen jälkeisen työpäivän tuomasta väsymyksestä johtuen suunnitelmissa oli viettää rauhallinen koti-ilta. Istuskelimme sohvalla, ja mietiskelimme sitä maailman tärkeintä kysymystä; mitä sitä sitten oikein tänään syötäisiin. :) Itse kokkaus oli poissa laskuista molempien laiskuuden vuoksi, joten mietiskelimme erilaisia perinteisiä take away vaihtoehtoja (sushia, kiinalaista, pizzaa tai mäkkäriä), mutta jotenkin mikään ei oikein houkutellut. Viimein keksimme täydellisen ratkaisun kylmään talvi-iltaan; punaviiniä, juustoja, leikkeleitä ja patonkia, eli siis sitä perinteisintä ranskalaista! :) 

***

I have a big smile on my face because I got my baby back home this morning from China. Due to the tireness caused by a long flight and today's work, the plan was to spend a peaceful evening at home. After work we were sitting on the sofa and thinking the most important question of the world; what to eat? :) And what would be better for the cold winter evening than red wine, cheese, saucissons and baguette! So we decided to go with the basic French style... :)

Ostoslistalta löytyi: / Our shopping list included:

...juustot juustokaupasta / cheese from the fromagerie 

...leikkeleet ja pateet läheisestä kaupasta, josta muuten saa myös maailman parasta kotiruokaa (tietty oman äidin kokkailujen jälkeen :-D) /saucissons from the store close to us, btw you can find the best homemade food (of course after my mother's cooking :-D) from here 

...tuore patonki leipomosta / fresh baguette from the boulangerie

...viini löytyi omasta "varastosta" :) / the wine was found from our own "storage" :) 

...nyt on vatsat täynnä, ja mikä parasta, voin käpertyä sohvan nurkkaan oman kullan kainaloon! <3 
...now with the full belly I can happily curl up on the sofa with my baby! <3 

Kivaa viikonlopun alkua kaikille! 
I hope U have also had a nice start for the weekend! 

Almost as a legend in Finland - THE avocado pasta

Siellä koti-Suomessa ilmiöksi muodostunut avokadopasta on rantautunut myös Pariisiin... :) Reseptihän on peräisin Hanna ja Alexander Gullichsenin Safkaa -keittokirjasta, ja sen voi myös löytää Hanna Gullichsenin Chicling -blogista. Reseptin taustatarinahan kertoo, että pasta oli ensimmäinen ruoka, jota Alexander Gullichsen kokkasi vaimolleen... ja se oli niin hyvää, että sai vaimon melken itkemään sitä syödessään! :)

Huhuja on kuulunut jopa siitä, että Helsingissä jossain vaiheessa avokadot olivat kaupoista loppu ja Pecorino-juuston sijaintia kysyessä, myyjän kommentti on ollut: "Ai, sitä kokataan avokadopastaa tänä iltana?" 

...no pakkohan sitä oli kokeilla... :)

***

THE avocado pasta - starting to be a legend in Finland - has now landed to Paris (at least to our kitchen). The recipe is originally from the cooking book of Alexander Gullichsen (a chef/owner of two restaurant in Helsinki) called "Safkaa". The story behind this recipe is that it was the first dinner that Alexander Gullichsen prepared to his wife... and it was so good that it almost made her cry! :)

There are also rumours, that the recipe is so popular in Helsinki that in one point it was difficult to find avocados from the supermarkets and while asking the vendor the location of the pecorino cheese, she commented: "AAh, you are making THE avocado pasta this evening?" 

...so obviously I had to try it... :)

Tarvitset / You'll need:

   1     valkosipulin kynsi / clove of garlic

  1/2    chili / chili

   1     limetti / lime

   2     kypsää avokadoa / avocado (ready-to-eat)

         suolaa / salt

         mustapippuria / pepper

         loraus oliiviöljyä / dollop of olive oil

         kourallinen basilikaa / handful of basil

         kourallinen persiljaa / handful of parsley

  30g    raastettua Pecorino-juustoa / grated Pecorino cheese 

  30g    raastettua Parmesan-juustoa / grated Parmesan cheese

400-500g spagettia / spaghetti

Pilko valkosipuli ja chili, ja laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Kuutioi avokado kuoressaan ja lusikoi sisus kulhossa olevan seoksen joukkoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, yrtit sekä juusto raasteet. Sekoita hyvin. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Ota keitinlientä hieman talteen, ja lorauta sitä tilkka kastikkeen joukkoon. Sekoita tämän jälkeen myös spagetti kastikkeeseen. Tarjoa heti.

***

Chop the garlic and chili, and put them into the bowl. Squeeze the juice from the lime. Chop the avocado, mince the herbs and grate the cheeses. Add to the bowl with the salt and pepper. Cook the spaghetti, and take some of the boiling water to add to the sauce. Mix the spaghetti well with the sauce and serve immediately.

Ja rehellisesti, se oli oikeasti lähes ystä hyvää kuin mitä maine antaa ymmärtää!! :) En ehkä ihan saanut B:tä itkemään..., mutta olen ihan varma ettei se ollut niin kovin kaukana... ;-D

***

Honestly, it is almost as good as the reputation tells it to be. I didn't exactly get my boyfriend to cry with it... but I bet it was not that far away... ;-D

Syksyinen suppilovahverokeitto

Hui, kun ulkona on ollut tänään kylmä ja sateinen päivä, oikea harmaa maanantai!! Olin niin viluissani kotiin saapuessani, että oli täydellinen hetki loihtia kattilallinen ihanan lämmintä suppilovahverokeittoa. 

Resepti on maailman paras sienikeitto resepti, äidiltä saatu... Myös sienet on itse poimittu ja kuivattu, tosin tämänkin on tehnyt äitini. :) Mutta keitto on sentään itse tehty!

NAM, kun olikin hyvää, ja oi niin lämmintä! Nyt taidan käpertyä sohvan kulmaan viltin alle lämpimään!

Rentouttavaa viikon alkua kaikille! <3