DIY: turkoosi tupsupipo

Tämä ei nyt ehkä ole kaikkein ajankohtaisin hetki pipon neulomiselle, mutta kun tässä on nyt ollut kaikenlaista näinä talvikuukausisina, ja tarvikkeet odottivat valmiina, niin päätin  nyt sitten viimein ryhtyä tuumasta toimeen. Tuo turkoosi pompula löytyi viime vuoden lopulla, kun olin kangasostoksilla Montmarten kulmilla. Sieltä kun bongaa rue Livingstone nimisen kadun, niin löytää niin kankaita kuin muitakin käsityöjuttuja ihan joka lähtöön. 

Pipon tein tosi yksinkertaisen ohjeen mukaan, tosin sitä hieman mukaillen; neuloin resorin 2 oikein 2 nurin, ja tein siitä ohjetta leveämmän, sillä halusin valmiiseen pipoon käännetyn reunan. Kuten siis sanottu, niin tämä oli todella helppo ohje, pipo nimittäin valmistui kahdessa illassa ja vielä vaavin viihdyttämisen ohella. :)

Ja vaikka nyt jo ollaankin maaliskuun puolella, ja täällä on jo kevään merkkejäkin ilmassa, niin pipo on silti päässyt kovaan käyttöön. Oikeastaan siitä on tullut ihan lemppari, ja se on aivan täydellinen huonon hiuspäivän pelastaja. Lisäksi vaikka pipo itsessään onkin melko talvinen, niin tuo herkullinen väri antaa kivan keväisen tuulahduksen. <3

Notre chambre

Täällä blogissa onkin jo näkynyt suurin osa tästä meidän "uudesta" kodista, ja nyt ajattelin vielä vilauttaa hiukan tuota meidän makuuhuonetta, kun sielläkin ovat tavarat alkaneet vihdoin löytää omalle paikalleen. Tämä asuntohan oli remontoitu juuri ennen meidän muuttoa, joten sen suhteen emme joutuneet itse hommiin. Makuuhuoneesta tosin tuli sitten kuitenkin poikkeus, sillä kuten varmasti monille vanhoissa taloissa asuville on tuttua, äänet kantavat helposti seinien läpi. Meillä tilanne oli aivan sietämätön, sillä makuuhuoneemme on naapurin olohuoneen vieressä, ja välissä olevassa seinässä ei ollut minkäänlaista äänieristystä, toiselta puolelta tulevat keskustelun äänet ja musiikki tuntuivat tulevan lähes samasta huoneesta. Yritäpä siinä nyt sitten nukkua, kun tuntuu, että makuuhuoneessa olisi viisi kaverusta vaihtamassa kuulumisia muutaman oluttölkin ääressä… :(

Onneksi vuokranantajamme ymmärsi tilanteen, ja osallistui kustannuksiin, jotta saimme seinään uuden äänieristyksen. Tämä äänieristys rakennettiin vanhan seinän "päälle", joten eristyskerroksen jälkeen jouduimme siis maalauspuuhiin, jotta seinään saatiin uusi pinta. Samoihin aikoihin silmiini osui Piet Hein Eekin kiva tapetti, ja sain idean sängyn päädyn "rakentamisesta" tapetoimalla. Sehän meni siinä samalla remontoidessa, ja tuollainen kulunut puinen kuosi antaa  mielestäni makuuhuonelle kivan skandinaavisen fiiliksen.

Yksi asuntomme ihanimmista yksityiskohdista on makuunuoneessamme oleva vanha marmorinen takka. Tosin se ei ole enää toiminnassa, mutta onhan se silti ihanan näköinen, ja tulen loimun olen korvannut suurella määrällä kynttilöitä. :) Takan päälle, arvoiselleen paikalle, on päässyt pahvinen hirven pää, jonka löysin aikoinani Fleux -nimisestä sisustuskaupasta, josta aiemmin jo kirjoittelinkin. Samoin sängyn molemmin puolin olevat metalliset kirjaimet kuuluvat Fleux'n valikoimiin.

Pariisissa, jossa asunnot ovat pieniä, jokainen mahdollinen säilytystila on kullan arvoinen. Niinpä meidänkin asunnossamme jokainen vapaa kulma ja nurkkaus ovat täytetty laatikoilla, arkuilla ja hatturasioilla erilaisten tavaroiden säilytystä varten. Yksi parhaista säilytysratkaisuistamme on uusi sänkymme, jonka "kansi" aukeaa, ja sisältähän paljastuu aivan valtavasti tilaa. Tämä on salaisuus takkikokoelmani säilytykseen, hih! :)

Ainut juttu, mitä makuuhuoneemme vielä kaipailee olisi kattolamppu, mutta sopivaa ei vain tunnu löytyvän. Niinkuin alla olevassa kuvassa näkyy, katossa olisi erittäin oiva paikka lampulle, koukkukin jo valmiina, vain itse lamppu uupuu… Ideoita otetaan ilolla vastaan? ;)

DIY: Bébén villasukat ja tumput

Nyt on pakko hehkuttaa, sillä sain juuri kunnialla päätökseen ensimmäiset villasukkani sitten seitsemännen luokan käsityötuntien. Ja vaikka ehkä tuo vauvamalli on pienempi, niin ei se kyllä sitä yhtään helpommaksi tee... Aika pientä piipertämistä se nimittäin on. :)

Villasukkien ohje löytyi täältä, eikä kyse olekaan ihan mistä tahansa sukista, vaan niiden tarina juontaa juurensa aina vuoteen 1940 saakka. :) Lanka nyt ei ollut ihan samaa kuin ohjeessa, ja puikotkin olivat 2,5 sijasta kokoa 3, mutta eipä se lopputulosta haitannut. Valmiit sukat "tuunasin" vielä tuollaisilla puunapeilla, tosin tajusin tuossa kuvia ottaessa, että tuon toisen sukan napit olisi voinut laittaa toiselle puolelle, jotta ne olisivat kummankin sukan ulkosyrjässä... Blondi mikä blondi! :)

Sukkien lisäksi innostuin vielä väkertämään pienet tumputkin, joihin löysin ohjeen Piipertäjät-blogista. Myös nämä päivitin samaisilla puunapeilla kuin villasukatkin, ja lisäksi virkkasin vielä tuon nauhan tumppujen välille, jotta ne pysyvät paremmin tallessa.

Minuun on tainnut purra pieni neulontakärpänen, sillä aloitin jo tilkkutäkinkin neulomista. Se tosin on hieman isompi projekti, joten keskenjäämisen riski on hieman isompi.. Katsotaan nyt miten käy!

DIY: tuunattu porrasjakkara

Kuten sanottu, minuun on nyt pistänyt ihan hirveä kodinjärjestely- ja sisustusbuumi. Tiedä sitten onko se raskauden aiheuttamaa kodinrakennusviettiä vai jotain muuta, mutta sen avulla on nyt jo laitettu eteinen lähes tulkoon valmiiksi, makuuhuone on saanut kauan kaipaamansa sängynpäädyn, ja nyt viimeisimpänä Ikean vanha porrasjakkara sai uuden freesimmän ilmeen. B-raukka on myös joutunut väkisinkin tämän vimman uhriksi, sillä  tietysti automaattisesti odotan, että se toinenkin on yhtä innokas saamaan keltaisia raitoja porrasjakkaraan, joten perjantai-ilta maalikaupassa on siis ihan normi juttu! Hih! ;-D 

Tuo varmasti monen muunkin kodin vakiokalustoon kuuluva Ikean Bekväm-porrasjakkara sai muuttomme yhteydessä kokea hieman kovia, ja edellisestä valkoisesta maalikerroksesta ei ollut jäljellä muuta kuin surullisen harmaa pinta monilla mustilla kengän jäljillä maustettuna. Jostain kumman syystä se nyt tällä viikolla alkoi ärsyttävästi osua silmiini harva se päivä, joten perjantain kunniaksi päätin hieman freesata sen ulkomuotoa. Koska keltainen väri on nyt ottanut vallan eteisessämme, ja juuri siellä tuon porrasjakkarankin paikka sijaitsee, päätin antaa jakkaralle uuden valkoisen maalikerroksen muutamilla keltaisilla yksityiskohdilla maustettuna. 

Tällaiset lyhyet ja helpot sisustusjutut ovat kivoja, sillä toteutukseen ei mene muutamaa tuntia kauempaa, joten riski on pieni, että projektit jäävät inhottavasti roikkumaan, kun innostus ajan kuluessa alkaa laskemaan. Niinpä siis parin tunnin maalaustyön tuloksena, meillä on nyt uudistunut jakkara eteisessä, joka näyttää siltä kuin se olisi dipattu jaloistaan keltaiseen maalipurkkiin, ja pinnalle olisi pyyhkäisty raikkaat vauhtiraidat. :)

Pieni pala kotia

Pariisissa on ollut tänään ensimmäinen sadepäivä miesmuistiin, ja hassua kyllä nautein siitä täysin siemauksin. Olipas ihana vetäistä villasukat jalkoihin, nautiskella höyryävää teetä ja puuhailla kotona kaikkia pikku juttuja, jotka kesähelteiden vuoksi ovat jääneet vähän roikkumaan. Aamuteen jälkeen pääsin kaktusten kimppuun, jotka pääsivät vihdoin niille tarkoitettuihin lasikulhoihin, ja täydellinen paikka kaktustarhalle löytyi eteisen käytävälle sijoitetun Muuton Stacked hyllymoduulin päältä.

Minus Tion In the neighboorhood -lehtiteline ja ovenkahvojen hommaa hoitavat pääkallot :)

Sophie Griotton taulu sopii värimaailmaltaan hyvin eteisen keltamustaan joukkoon.

 Puutarhahanskojen jälkeen käteen tarttui virkkuukoukku ja taioin nopsasti matonkuteista pirteän keltaisen pienen korin, sillä eteisen pöytä on jo pitkään kaivannut paikkaa kynille Hayn muistilappujen viereen. Keltainen matonkude odottaa itseasiassa pääsyä eteisen mattoon, mutta tämä projekti on hieman jäissä, sillä musta matonkude on lopussa. 

Hieman rähjääntyneet puupatsaat ovat muistoja matkoilta, ja Hayn käden viereen on päässyt mummun vanha puuterirasia.

Eli siis koti on taas yhden askeleen lähempänä valmista. ;) Kuten jo sanottu niin eteisen mattoprojekti on siis vielä kesken, samoin kuin Suomesta hankittu Marimekon Mehiläispesä -kangas odottaa vielä seinälle pääsyä. Tuo meidän eteinen on ollut aika haastava projekti, sillä tila on pitkulaisen käytävän mallinen, joten neliöiden tehokas käyttö ei ole ollutkaan sieltä helpoimmasta päästä. Lopulta kuitenkin sopivan kapeat huonekalut löytyivät, ja kunhan viimeisetkin hienossädöt ovat valmiita, lupaan laittaa kuvia koko tilasta.

Huomenna onkin sitten taas sateen jälkeen luvassa auringon paistetta! Ei se kesä vielä näihin sateisiin loppunut... :) 

Kivaa viikonalkua kaikille! <3

DIY Elbow patches

Tahrin viime talven lopulla yhden lempitakeistani, no mihinkäs muuhun kuin, punaviiniin. Hih! Olin laskenut takkin baarijakkaralle, ja täydessä viinibaarissa joku (ehkä juuri minä itse ;-D) oli onnistunut läikyttämään takilleni lorauksen punaviininä. Yritin silloin vajaa vuosi sitten puhdistaa tahraa kaikin mahdollisin keinoin, mutta se vain oli ja pysyi. Ilmojen lämmetessäaAsia vaipui unholaan kunnes se tuli taas ajankohtaiseksi tänä talvena kaivaessani talvitakit esille. 

Tuskastelin takin kanssa, sillä en olisi mitenkään halunnut luopua takista, sillä tahra ei ollut mitenkään "shokeeraava", mutta jotenkin se häiritsi, ja olin itse hyvinkin tietoinen sen läsnäolosta. Olin jo valmis luopumaan leikistä, kunnes viimein keksin ommella takkiin kyynärpääpaikat mustasta nahasta, ja näin peittää hihassa olevan tahran. 

Ja jotta tätä ei olisi enää voinut helpommaksi tehdä, löysin vielä tavaratalon ompeluosastolta valmiit kyynärpääpaikat (noin 2 euroa!!). Sitten vain neula ja lankaa, ja voilà! Tahra on kadonnut ja takki saanut kivan uuden ilmeen siinä sivussa! Nyt on niin näppärä olo, hih! 

Last winter I managed to smudge the sleeve of one of my favourite jackets with red wine (what else ;-D). I tried to do all the tricks in the world but the stain didn't disappear... :( When the spring came I forgot the whole jacket until this winter.

I was fighting between the ideas to throw away the jacket or wearing a jacket with the stain, but none of them felt really tempting! I was almoust ready to give up when I got the master idea, I will sew the elbow patches to the sleeves to hide the stain. It even got easier when I found the ready patches from the shopping mall's sewing department, then I only needed thread and a needle and voilà! The stain is gone gone gone and my jacket has a cool new look! I feel sooo handy, lol! ;-)