keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Paluu 90 - luvulle


Viime viikonloppuna piipahdin pikaisesti Suomessa, sillä rakas ystäväni menee elokuussa naimisiin, ja nyt vuorossa olikin sitten polttarit. Suomi-visiitti oli tosiaankin ainoastaan tuo viikonloppu, sillä pojat jäivät pitämään kotia pystyssä Pariisiin, eikä tämä maman olisi kyllä tuota pidempään eroon pystynytkään. :) Olen aina ollut huono lähtemään, ja tirautan yleensä aina pienet kyyneleet eron hetkellä, mutta tällä kertaa nuo muutamat kyyneleet muuttuivat kyllä ihan vuolaaksi virraksi pussaillessani pikkumiehelle hyvästejä lentokentällä. On se vaan hassua mitä nuo äitihormonit saavat aikaan… :)



No mutta asiaan; nämä kuvat ovat otettu reilu viikko sitten saapuessamme "landeilemaan" perjantai-illalla ja taas tuli todettua, ettei koskaan kannattaisi sanoa "ei koskaan". Nyt puhun nimittäin napapaidoista ja siitä, kuinka tuon 90-luvun trendin jälkeen toivotin napapaidoille ikuiset hyvästit, mutta kuinkas sitten kävikään. ;) Kuvissa näkyvä paita on itseasiassa hankittu jo edellisenä keväänä, mutta raskauspallovatsan vuoksi paita jäi käyttämättömänä kaapin perukoille, kunnes nyt sitten vihdoin uskaltauduin vetäisemään sen päälle. Eihän kyseessä nyt ole mikään linjoja nuoleva malli, mutta kyllähän se ihan kunnolla tuota napaa raottelee, ja tästä syystä saattaa mielestäni helposti tehdä asusta hieman halvan näköisen.



Tämän vuoksi puinkin paidalle kaveriksi siistit harmaat housut, jotka mielestäni antavat kivan virallisen vastakohdan napapaidan tuomalle rentoudelle. Lisäksi vielä jalkaan mukavat slip on -malliset tennarit, ja kesäpäivän asu on valmis. Nuo mintunvihreät kengät ja laukku ovat sulattaneet sydämeni, enkä malttaisi jättää niitä kaappiin laisinkaan. Se on jännä miten tuo mintunvihreä väri vetääkin puoleensa kesästä toiseen, eikä kyllästymisen merkkejä ainakaan vielä ole ilmassa. :)

Paita: Zara / Housut: Zara / Kengät: Zara / Laukku: &other Stories / Arskat: Spektre


torstai 5. kesäkuuta 2014

Viikonloppu landella

Se on jännä juttu, mutta ainakin minulla Pariisi saa aina välillä aikaan sellaisen olon, että on pakko päästä pois hieman rauhoittumaan. Kaipa se on se ainainen melu ja ihmisten vilinä, joka saa kaipaamaan seesteisempää ympäristöä. Viime viikonloppuna säätiedotukset lupailivat hyvää, joten  päätimme suunnata viettämään vapaa päiviä "maaseudulle" B:n äidin luo. Tämä "maaseutu" sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Pariisista, ja tällä kertaa saimme talon vain itsellemme, sillä asukkaat olivat matkoilla. 




Mietiskelimme siinä ruusuntuoksuisella terasilla aamupalaa syödessä, että tiedä sitten onko sitä tulossa vanhaksi, mutta jotenkin sitä alkaa ymmärtämään ihmisiä, joilla on ns. "viikonlopputalo" Pariisin ulkopuolella. On ihanaa saada istuskella välillä kaikessa rauhassa omassa pihassa, saati pariisilaisessa puistossa muutaman sadan muun ihmisen kanssa. Tuntuu myös rauhoittavalta, kun taustalla on ainaisen liikenteen melun sijasta tavallista lintujen laulua. Ja voi sitä luksusta, kun nenään alkaa leijailemaan grilliruuan tuoksu. Tällaisen viikonlopun jäljiltä mieli on levännyt, aivan kuin loman jäljiltä.






Mutta kuten yleensäkin, kaipa se ruoho on aina vihreämpää siellä aidan toisella puolella, sillä toisaalta taas tiedän, että ennen tai myöhemmin alan kuitenkin lopulta taas kaipaamaan takaisin tänne kaupungin vilinää.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Väripaletissa pastellia


Äitienpäivälahjaksi saadut karkinvihreät Repettot pääsivät heti samana päivänä jalkaan lähtiessämme pienelle kävelylle Seinen rantaan ja äitienpäivälounaalle. Olin päässäni ajatellut ensimmäisen äitienpäiväni tietynlaiseksi, ja onneksi sääherra oli tässä kanssani samaa mieltä ja saimme viettää ihanan lounaan aurinkoisella terassilla. Myös rakas poikani ajoitti päiväunensa juurikin tuon lounaan kohdalle, joten saimme nautiskella ruuasta kaikessa rauhassa pienokaisen vedellessä sikeitä vaunuissa.



En olisi varmastikaan itse tullut ajatelleeksi hankkia Repettoja tuollaisessa pastellin vihreässä sävyssä, mutta onhan ne suloiset! Etekin puettuna yhdessä hailakan sinisten farkkulegginsien, sinisen ja vihreän sävyissä hohtavan laukun ja vaaleanpunaisten huulien kanssa kokonaisuus on mielestäni ihanan hempeän pastellinen.



Tuon kameleonttilaukun olen hankkinut muutama kuukausi sitten &other Storiesilta, ja se on niin lemppari. Täältä Pariisin liikkeestä ne menivät alta aika yksikön, tosin minä tilasin omani  netistä jo ennen kuin se edes ehti kauppoihin. Tiedä sitten onko se tuo metallinhohto mikä tätä harakkaa miellyttää vai mikä, mutta jokin tässä laukussa minua viehättää. Viittamainen yläosa on viime kesän alennusmyyntilöyty Majelta. Fiilistelin kyseistä mallistoa jo tässä jutussa, joten olin melko onnekas bongatessani kyseisen vaatekappaleen -50% rekistä...

Viitta: Maje / Farkkulegginssit: Pieces / Laukku: &other Stories / Ballerinat: Repetto / Aurinkolasit: Spektre