Kurkistus olohuoneeseen

Sain viime viikolla vihdoin hankittua haluamani tyynyt olohuoneen sohvalle, ja muutenkin kaikki alkaa vihdoin olemaan hankittuna ja omalla paikallaan... Muuttohan oli toukokuussa, joten eihän siihen mennyt kuin vaatimaton puolisen vuotta, heh! No, mutta joka tapauksessa, nyt sitten vihdoin päätin myös raottaa meidän  olohuonetta hieman täällä blogin puolella. Kuten kuvista voi päätellä, suosin sisustuksessa, yllätys yllätys, vaaleita sävyjä ja paljon puuta. Ranskalaiset ystävämme jaksavat aina huomauttaa, että tähän asuntoon astuessa tietää, että asukas on skandinaavi. Mutta sehän on pelkästään hyvä asia, eikös vain?

Tämän taulun olen ostanut jo vanhaan asuntoon, mutta siihen ei millään tahtonut löytyä sopivia kehyksiä, kunnes muutama kuukausi sitten silmäni osuivat ranskalaisen Kozielin kehyksiin, jotka tyylinsä puolesta istuvat täydellisesti taulun tyyliin, ja sävynsä puolesta taas meidän olohuoneeseen. :)

Kesällä sohvaa koristivat värikkäämmät sohvatyynyt, mutta nyt jotenkin ilmojen kylmetessä ja päivien pimentyessä aloin kaipaamaan maanläheisempiä sävyjä. Ja tiedä sitten johtuiko se kylmästä ilmasta vai mistä, mutta tyynyostoksilla mukaan tarttui myös tuo karvainen ystävä. :)

Tässä asunnossa televisio löysi paikkansa seinältä, ja pohdin pitkään mitä sijoittaisin TV:n alapuolelle, kunnes vastaus löytyi Muuton-moduuleista. Näiden moduulien idea on mielestäni aivan nerokas, sillä niistähän saa helposti muokattua niin tilaan kuin tilaan sopivan kokonaisuuden. Tällä hetkellä asustamme 70 neliötä Pariisissa, mutta eihän sitä tiedä vaikka hamassa tulevaisuudessa löytäisimme itsemme joskus Suomesta omakotitalon omistajina. Oli kodin koko sitten mikä hyvänsä, Muuto-sarjalle tulee varmasti aina käyttöä, koska sitä voi tarpeen tullen laajentaa ja muokata mielensä mukaan! Me like!! Ainuona miinuksena on, että en ole vielä keksinyt minne piilottaisin  nuo kodin ikuiset rumentajat, eli pakolliset elektroniset laitteet, kuten DVD-soittimen, TV-boksin ja internet-boksin. :(

Karttapallon pohjassa olevassa tarrassa on kirjoitettu "Use only for decoration purpose". Minä käytän tätä myös haaveiluun... <3

Artekin tuoli on "ennakkoperintöä" vanhemmiltani uudella verhoilulla. Tuoli on itseasiassa yksi kahdesta, mutta toinen on majoitettu tällä hetkellä B:n äidin luokse, sillä olohuoneessa loppuivat yksinkertaisesti neliöt kesken. Ehkäpä sitten joskus sinne tulevaisuuden omakotitaloon...? :)

 

Tässäpä siis pieni kurkistus olohuoneeseemme. Mitäs pidätte?

LACE-UP kumpparit

Ulkona on +30 astetta lämmintä, ja tämä tyttö odottelee kumisaappaita postista! :) Mutta kun se syksy tulee sieltä kuitenkin enemmin tai myöhemmin, ja Suomesta tuomiani lehtiä aamumetrossa selaillessani silmiin osuivat aivan liian herkulliset kumpparit. Ihanan ulkonäön lisäksi saappaiden suomalainen alkuperä vetosi pieneen sisäiseen patriottiini, joten ostospäätös oli hetkessä tehty ja tilaus naputeltu menemään. Eli ensi syksynä siis astelen Pariisin katuja jalassani Lace-up kumpparit Nokian by Julia Lundsten kokoelmasta. :) 

Kuva täältä

Olen nyt viettänyt kaksi talvea Pariisissa, ja ne erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Ensimmäinen oli sellainen täydellinen Keski-Euroopan talvi; kuiva, lämmin ja melko aurinkoinenkin. Käytin todella paljon hameita ja mekkoja paksujen sukkisten kanssa, ja jalkaan riittivät helposti ballerinat. Viime talvi olikin sitten ihan toista; päivät olivat suurimmaksi osaksi harmaita ja sateenvarjosta tuli vakioassari, sillä yleensä vähintään kerran päivässä sai sadekuuron niskaansa, ja ballerinoja ei tosiaan voinut kuvitellakaan, ellei ehdoin tahdoin tahtonut viettää loppupäivää märillä sukilla ja seuraavaa päivää flunssan kourissa peiton alla. Tässä ollaan siis hiukan sillä fiiliksellä, että kolmas kerta toden sanoo. B on yrittänyt ihan hirveästi vakuutella, että viime talvi oli jotain ihan ennen näkemätöntä eikä sellainen sademäärä ole normaalia, mutta minä olen nyt kuitenkin varautunut pahimpaan, ja uusien saappaideni kanssa varpaat pysyvät varmasti kuivina ja lämpiminä. :) 

Kuva täältä

Malliston on siis suunnitellut Nokian jalkineille Lontoossa majaa pitävä suomalainen suunnittelija Julia Lundsten. Suunnittelussa ajatuksena on ollut heijastaa skandinaavista pukeutumistyyliä noudattamalla samalla Lundstenin uniikkia visiota sekä antaa tilaa luonnonkumille materiaalina ilman muita ekstrakoristuksia. Mallisto koostuu yhdeksästä erilaisesta saappaasta, ja minuun kyllä upposi lähes kaikki. Tosin jostain syystä tämä Lace up -malli nousi ylitse muiden, ja etenkin tämä sinisen ja keltaoranssin yhdistelmä. Näen jo niin sielun silmin nämä yhdessä jonkin ihanan parka-takin ja ison myssyn kanssa... <3 Mites teihin muihin, uppoaako tämä kumpparimalli? 

IvanaHelsinki à New York

Bongasin New Yorkista ihan hotellimme vierestä IvanaHelsingin liikkeen, ja astuin tietenkin ylpeänä suomalaisena sisään ihastelemaan kotimaista designia. :) Silmiini osui heti alennusrekissä roikkuva harmaa mekkokaunokainen, ja olin heti ihan myyty. Mekko osoittautui sample-kappaleeksi, joten siitä ei löytynyt kokolappua, mutta silmäarviolta se näytti melko sopivalta, joten kiikutin sen sovituskoppiin lisäarviota varten. Ja sehän oli ihan kuin minulle tehty! :) Eipä siinä sitten muu auttanut kuin kiikuttaa se edelleen kassalle... Tiskin takana oleva Sanna-myyjä naureskeli faktalle, että suomalaistyttö, joka asuu Pariisissa, matkustaa New Yorkiin ja ostaa suomalaisen mekon! :) Hih, ympyrä sulkeutuu! :)

 
Mekko on ihanasti yhtäaikaa persoonallinen, mutta kuitenkin yksinkertaisen tyylikäs. Näin sen heti mielessäni ihanana talvimekkona korkeiden korkojen tai rennommin mustien niittibootsien kanssa. Sanna-myyjä sai mieleeni myös vision kesäöistä, joihin mekko myös sopii täydellisesti; kaveriksi ei tarvita kuin ruskettuneet sääret ja sirot sandaalit. Tykkään, entäs te? <3

Just next to our hotel in New York, there was a boutique of IvanaHelsinki and of course I took the chance to admire the Finnish design. :) The minute I went in my eyes caught this grey dress beauty hanging alone in the sales rack. There was absolutely nothing else to do then take the dress with me to the cashier. The Finnish salesgirl was laughing for the fact that a Finnish girl, living in Paris, comes to New York and buys a Finnish dress. But hey, it doesn't ask the place when the girl finds a beautiful dress! ;-D

Kotilo-jacket from Marimekko

Voi että, olen kehittänyt itselleni jo pakkomiellettä muistuttavat fiilikset tähän Marimekon Kotilo-takkiin, joka on osa Noora Niinikosken suunnittelemaa Pippurivilla -collectionia. Tässä takissa kaikki on vain niin täydellistä, malli ja kangas tuo mukanaan tiettyä asennetta muuten tyylikkään yksinkertaiseen kokonaisuuteen. Ja mikä parasta, se on suomalaista designia! <3 

Kuvat täältä

Takki näyttää erityisen kauniilta kuvissa punertavia hiuksia vasten, mutta eiköhän tuo ihan kivasti tällaisen blondin tukankin kanssa mene. Mahtaisikohan joulupukki osata tuoda tällaista takkia... ? Vink vink! :) 

Ja nyt tätä takkia on niin vaikea saada pois mielestä, kun se pörrää vielä koko ajan lehtien sivuilla ihanaisen Sarah Jessica Parkerin päällä...

Kuvat täältä ja täältä

***

I have created a really serious obsession for this Kotilo-jacket from Marimekko. It's just that everything in this jacket is perfect, it's simple and it's chic, but the model and the fabric bring a certain kind of attitude and roughness that I like... And the best part of it is that it's Finnish design! <3

It goes really well with the beautiful redhead in the pictures but I think it would suite also for a certain blond girl... Maybe I have to send my wish to the Santa Claus... I'm sure he knows to appreciate the Finnish art! :)

P.S Now it's even more impossible to forget the jacket when I see it in every magazine on Sarah Jessica Parker...