tiistai 16. lokakuuta 2012

Tapas, tapas

Viime perjantaina jo töissä mieleni alkoi tehdä ihan valtavasti tapaksia ja, no tietty, myös sitä sangriaa, joten illalla suuntasimmekin kävelymatkan päässä sijaitsevaan tapasravintola Caves Saint Gillesiin. (Ravintola löytyy osoitteesta 4 Rue Saint-Gilles, 3. kaupunginosasta ja lähimpänä metrona taitaapi olla Chemin Vert.) 

En saanut kuvaa ravintolasta ulkoapäin, sillä perjantaisen iltapäivä postailuni jälkeen aurigonpaiste oli muuttunut oikeaksi koiranilmaksi, ja ravintolan lämmin tunnelma suorastaan huusi tulemaan sisälle, joten eipä tehnyt mieli jäädä ulos kaivelemaan kameraa laukusta. :) 



Meidän oli tarjoitus tavata kaverimme, mutta hän peruutti viime hetkelle, joten saimmekin viettää laatuaikaa kahdestaan. Enkä kyllä voi sanoa, että olisi ihan hirveästi harmittanut, meillä oli tosi hauska ilta! 

Saavuttuamme ravintolassa oli pienistä pöydistä koottu iso pöytä varattuna isolle seurueelle, mutta tarjoilija oli hieman epävarma, josko seurue on tuloillaan vaiko ei. Me olimme kuitenkin enemmän kuin vapaaehtoisia viettämään tuokion baaritiskillä nautiskellen sitä, ah niin ihanaa, sangriaa, ja odottelemaan josko tilanne selviää... Lopulta meidät kuitenkin ohjattiin kahden hengen pöytään, joka oli erotettu suuresta pöydästä... Jatkoimme jutusteluamme, ja juttua riitti niin kovasti, että saimme tehtyä tilauksen vasta tarjoilijan kolmannella kyselykerralla. :)

Ennen kuin kuin saimme tilauksemme niin, tsa daa, tämä kauan odotettu suuri seurue, espanjalainen perhe, saapui. Ja voi sitä sekamelskaa, kun he yrittivät järjestää istumapaikkoja. Me tietysti kohteliaasti tarjouduimme siirtymään kauemmaksi juuri vapautuneeseen kahden hengen pöytään, mutta perheen isä oli niin pahoillaan siitä että joudumme siirtymään. Yritimme selittää hänelle, ettei meitä haittaa tämä ollenkaan, emmehän olleet vielä edes aloittaneet ruokailua, mutta hän jatkoi espanjalaisella temperamentillaan, kuinka noloa tämä on, ja kuinka vihainen hän on ravintolan henkilökunnalle, ja kuinka hän ei jaksaisi tällaista pitkän työviikon jälkeen, ja kuinka hän vain haluaisi rentoutua perheensä kanssa... :-D



No loppujen lopuksi hän kantoi pöytäämme punaviinipullon hyvitykseksi "vaivastamme", ja siihen oli aivan turha yrittää sanoa ei. Noh, sangria alkoikin olla jo melko lopussa (hih), joten saimmepa nauttia tapaksemme hyvän punaviinin kanssa... :)  Ei ollenkaan huono ilta, kaikin puolin... <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ihana kuulla teistä siellä ruudun toisella puolellakin! <3